Sh:n univormu Englannissa

Perjantaina sain vihdoinkin mun uuden työasun eli univormun. Vaaleansininen tunika ja tummansiniset housut viimeistellään mustilla kengillä. Ei ollenkaan hassumpi look :) 

-Tiina

Osasto 26

Töissä on ollut kamala kiire ja asiaa ei auta yhtään se, että perehdytys on nyt ohi ja minulla on oma tiimi johdettavana. Oma tiimi tarkoittaa kolmas osaa osaston potilaista ja heidän asioiden hoitamisesta. Tiimiin kuuluu yleensä lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Lähihoitajalla ei ole juurikaan muuta tehtävää kuin, pesujen teko ja mittauksista huolehtiminen (kuten verenpaine, pulssi, saturaatiot ym.) Tämä tarkoittaa sitä, että sairaanhoitaja joutuu juoksemaan paikasta toiseen ja hoitamaan lähes kaikki asiat mitä osastolla tapahtuu.

Kaikki on niin erilaista ihanan turvalliseen Suomeen verrattuna. Suomessa istuin tietokoneen takana kirjaamassa kaikkea mitä piti muiden tietää, mutta täällä tietokoneelta näkee ainoastaan potilaiden nimet ja huoneiden numerot. Kaikki kirjaaminen tapahtuu siis paperille ja tästä se riemu vasta alkaa. En saa muiden käsialoista aina selvää enkä todellakaan ymmärrä niitä miljoonia lyhenteitä mitä he kirjauksissaan käyttävät. Tunnetusti lääkäreiden käsiala on kaikkista kamalin, hah. Yritän siis selvittää mitä potilaalle on määrätty, mutta kun en vain aina ymmärrä mitä nuo kaikki PMH:t tai NBM:t tarkoittaa. Nyt siis tiedän kummankin lyhenteen merkityksen, mutta ensimmäisellä kerralla mietin pienessä päässäni "tästä ei tule yhtään mitään!"  PMH - past medical history & NBM - nil by mouth. Ei siis kamalan haastavia, mutta kun puoli sivua on täynnä vieraita lyhenteitä, alkaa sitä vähän turhautumaan. Itseäni ärsyttää, kun joudun koko ajan kysymään muilta mitä papereissa lukee ja mikä ihme se sellainen tutkimus on. Tiedän myös etten voi oppia ellen kysy, mutta kyllä meinaa pinna palaa muutaman kerran aina päivässä tästä syystä. 

Jos kirjaaminen on kivikautista niin sitten on kyllä lääkkeetkin. Jokaisella tiimillä on oma kärry lääkkeitä. Tämä kärry raahataan jokaiseen potilashuoneeseen, kun on lääkkeiden jaon aika. Osa potilaiden käyttämistä lääkkeistä on pienessä postilaatikon näköisessä/kokoisessa boxissa potilassängyn vieressä ja osa tässä kärryssä. Lääkekortti on iso pahvinen läpyskä, joka on aina kateissa. AINA kun jaan lääkkeitä on jonkin lääkekortti häviksissä. Kiva. Potilaat saavata lääkkeensä ilmaiseksi sillä aikaa kun ovat sairaalassa hoidossa ja siksi osa lääkkeistä on heidän "postilaatikossaan" ja yleisimmän lääkkeet, kuten kipulääkkeet tai antibiootit ovat kärryssä. Tätä isoa ja raskasta kärryä raahaan siis pitkin käytäviä ja huoneita ja kiroan, kun en taaskaan saa lääkäreiden käsialasta selvää.... Taas menee hermot.

Lääkekaappeihin on vain muutamat hassut avaimet ja aina se hoitaja kenellä ne on, on myös aina häviksissä. Lääkkeisiin liittyen yksi ärsyttävä asia vielä, joka on erilainen kuin suomessa: tuplatarkastus. Kaikki iv-nesteet tai lääkkeet, huumelääkkeet tai injektiot tulee hyväksyttää toisella sairaanhoitajalla. Tämä on varsin mukavaa silloin, kun itsellä on kamala kiire ja sinun tulee allekirjoittaa muutama kohta lääkekortista varmistuksen takia, sitten pitää olla mukana kun toinen valmistaa tämän kyseisen lääkkeen (kuten injektion ym.)  ja sitten pitää vielä mennä mukaan tunnistamaan potilas rannekkeesta. Toinen hoitaja lukee tiedot rannekkeesta ja toinen tarkistaa lääkekortista, että kyseessä on oikea potilas. MULLA SIIS VAAN LOPPUU AIKA KESKEN! 

Osasto jolla olen töissä on aivan liian kiireinen tälläiseen ja hoitajia on aivan liian vähän. Toivottavasti asiat helpottuvat pian ja pääsen vielä paremmin rytmiin ja tapoihin kiinni. Tsemppiä Tiina!! 

Lopuksi vielä summa summarum: Vaikka sairaanhoito on samanlaista kaikkialla maailmassa ja tavoitteet meillä on täysin samat, tuntuu minusta välillä etten tiedä mistään mitään. Tavat ovat niin erilaisia ja sairaanhoitajan rooli on melkoisen erilainen. Suomessa sh saa tehdä itsenäisemmin ratkaisuja potilaan hoidon kannalta, mutta täällä kaikkeen tarvitaan lääkärin lupa tai määräys ja vielä toisen sh:n varmistus asioille. Hyvää tässä on tietysti se, että virheitä ei satu varmastikkaan niin paljon kuin Suomessa (tai ainakaan siinä sairaalassa missä olin ennen töissä.) virheillä tarkoitan oikeiden lääkkeiden päätymistä oikeille potilaille pääasiassa. Huonoa tässä on se, ettei henkilökuntaa ole riittävästi näihin kaikkiin tehtäviin ja varmistuksiin eikä aika riitä tehtävien suorittamiseen.

P.s. Yritä sitten löytää jotain varastosta, kun se näyttää tältä.

Muutama työpäivä vielä tällä viikolla hoidettavana ja viikonlopun olen onneksi vapaalla. Suuntaamme Leedsiin joululahjaostoksille lauantaina eli kunnon nollaus töistä luvassa :)

-Tiina

Working

En ole ehtinyt edes blogia päivittämään, kun olen ollut niin kiireinen töiden kanssa. Aloitin työt siisn North Tees and Hartlepool nimisessä sairaalassa maanantaina. Minulle oltiin etukäteen kerrottu, että menen hengitysosastolle töihin, mutta maanantaina minulle selvisi, että menenkin gastrolle töihin. Osasto ei ole kirurginen vaan enemmänkin sisätautiosaston tyyppinen. 

North Tees oli ennen oma sairaala ja Hartlepoolissa oli oma sairaalansa. Nyt nämä kaksi ovat kuitenkin yhdistyneet ja siksi työpaikkojakin on niin runsaasti kyseisessä sairaalassa tarjolla. Meidänkin osasto pyörii tällä hetkellä vajaalla miehityksellä, eli tarvetta sairaanhoitajille todellakin on.

Osastollamme saa valita tekeekö kahdekasan tunnin mittaisia työpäiviä vai kahdentoista tunnin työpäiviä. Perehdytyksen ajan minä teen normaalia kahdeksan tunnin päivää, mutta perehdytyksen jälkeen saan valita näistä kahdesta. Kaiken ollessa täysin uutta tuntuvat työpäivät erittäin raskailta. Päivän päätteeksi olen joko mennyt suoraan nukkumaan (iltavuoron jälkeen) tai makoillut sohvalla kunnes olen mennyt nukkumaan (aamuvuoron jälkeen). Vieras kieli, vieraat ihmiset ja täysin erillainen työskentelytapa on vienyt minusta kaikki mehut tällä viikolla. Uuden työn aloittaminen on aina raskasta, mutta tämä.... Huh huh.

Olen ollut nyt töissä kolme päivää ja viikonloppuna menen taas töihin. Olen saanut henkilökunta-lätkän ja lunastanut oikeuden pysäköidä henkilökunnan parkkipaikalle. Siinä kuta kuinkin saldoni tai saavutukseni kolmen työpäivän jälkeen. Opin koko ajan lisää, mutta henkilökunnan vaje ja vieras kieli tekee tästä oppimisesta kyllä erittäin haastavaa. Fiilikset ovat kuitenkin pääsääntöisesti positiivisia ja ensi viikolla jo varmasti työskentely tuntuu jo vähän helpommalta. 

Nyt rentoutumaan ennen viikonlopun työrupeamaa :)

-Tiina

Hyviä uutisia

Juuri äsken päivitin Facebookkini ja jaoin hyvät uutiseni. Täytyyhän tämä hyvä uutinen jakaa myös täällä blogissa: ALOITAN TYÖNI MAANANTAINA! Jeeeeeeeeee.

Kävin torstaina siinä terveystarkastuksessa tai keskustelussa enemmänkin. He olivat kovin kiinnostuneita rokotuksistani ja varsinkin tuberkuloosiin liittyvistä asioista. Kerroin ettei suomessa ole enää tuberkuloosia ja sitten alkoi se ihmettely: "mitä nyt tehdään, koska minua ei ole testattu?"  Aloitan työt kuitenkin maanantaina, mutta menen myös maanantaina tb-testiin. Keskiviikkona menen sinne vielä kolmannen kerran kuulemaan tulokset. 

Olin ajelemassa kotiin sairaalasta, kun osastonhoitaja soitti minulle ja kysyi pääsenkö jo maanantaina tulemaan töihin... Ai pääsenkö? Todellakin pääsen! Olen niin helpottunut, että tämä odottelu ja kotona makoilu loppuu viimein. 

Kerron töistä heti lisää, kunhan olen aloittanut siellä ja tiedän asioista tarkemmin.

-Tiina

Halloween

Täällä Englannissa Halloween on vähän suurempi juhla kuin Suomessa. Jenkkien tasolle ei kuitenkaan päästä, mutta muutama koputus on ovelle tullut, kun lapset ovat tulleet asuissaan kerjäämään karkkia. 

Mekin innostuimme Michaelin kanssa Halloweenista ja ostin päivällä kaksi keskikokoista kurpitsaa kaiverrettavaksi. 

Tälläiset pelottavat kurpitsat saatiin aikaiseksi:

Hauskaa Halloweenia kaikille!

-Tiina

Volkswagen. Mun oma Volkswagen!

Aikaisemmin kerroinkin, että sain eilen mun auton ja tässä olisi muutama kuva siitä.

Valkoinen 3-ovinen Volkswagen Polo on nyt minun. Alumiiniset vanteet, vakionopeudensäädin, mp3 ja Ipod-liitännät löytyy ja ties mitä muuta. Suomessa ajelin vanhalla Peugeotilla (joka oli myös valkoinen ja 3-ovinen) mutta tämä on jotain niin paljon parempaa. Uusi malli, uusi auto, nolla kilometriä takana ja minä olen ensimmäinen omistaja. Olen niin huumassa.

Olimme eilen heti iltasella ajelemassa ja tänään aamulla kävimme yhdessä ajamassa työmatkani läpi. Huomenna joudun meinaan suoriutumaan tästä urakasta aivan omin avuin, kun Michael on töissä. Tänään illemmalla treenataan vielä öisää ja pakko sanoa, että aika hybin olen jo tottunut tähän toisenpuoleiseen liikenteeseen. Vaikeaksi koen liikenneympyrät ja varsinkin sellaiset joissa on monta kaistaa tai liikennevalot. 

Harjoittelu tekee mestariksi, vai miten se nyt oli? :)

-Tiina

Sneak peek

Mun elämästä tuli eilen ihan pikkasen helpompaa... MÄ SAIN MUN AUTON!! Laitan kuvia tästä ihanuudesta ihan pian ja kerron siitä lisää, mutta tässä muutama teaseri ensin ;)

-Tiina

Liikunnat viime aikoina

Ensimmäistä kertaa elämässäni innostuin juoksemisesta viime kesän puolimaratonin takia. Siskoni kanssa päätimme keväällä osallistua Paavo Nurmen puolikkaaseen ja sen jälkeen kävin enemmän tai vähemmän säännöllisesti ulkona juoksemassa. En ole koskaan ollut hyvä pitkänmatkan juoksija, joten harjoitusta tosiaan tarvittiin ja tarvitaan edelleen. Turussa asuessani kävin usein lenkillä Jokirannassa tai Jyrkkälässä. Sopivia 5-12 km lenkkejä tuli edellämainituissa maisemissa juostua, kunnes penikkatauti iski. Vasen pohkeeni oli pitkään jumissa ja se vaikutti huomattavasti juoksuuni. Kyselin asiasta muutamalta PT:ltä ja he kaikki sanoivat, että jumissa oleva pohjelihas saattaa laukaista penikkataudin ja niin siinä sitten kävi. Molempia sääriä särki aina kun otin juoksuaskelia, mutta särky katosi muutaman minuutin juoksemisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ollut hyvä asia, koska lenkin jälkeen jalkoja särki ihan mielettömästi ja pohkeet huusivat hoosiannaa. Tyhmänä jatkoin lenkkeilyä ja päätin, että kohta pidän siitä tauon.

Elokuun lopulla lähdin Michaelin kanssa kahdeksi viikoksi Thaimaahan lomalle ja mietin tämän olevan hyvä tauko juoksemisesta ja liikunnasta ylipäätänsä. Loma tuli juuri sopivaan aikaan, koska motivaatio liikunnan suhteen oli todella alhainen ja pieni irtiotto töistä oli todella tervetullut. Muutamaan viikkoon en siis harrastanut liikuntaa loman takia, mutta loman jälkeinen flunssa pitkitti tätä taukoa reilulla viikolla. Nyt oli siis kulunut kolme ja puoli viikkoa siitä kun viimeksi kävin urheilemassa. Kynnys aloittaa alusta oli korkea, mutta onneksi sisko tuli apuun. Kävimme yhdessä lenkillä ja tämän jälkeen jaksoin itsenäisesti käydä salilla taas lähes normaaliin tapaan. Huomasin olevani paljon laiskempi, mitä olin ennen ja juokseminen ulkona tökki pahasti. Juoksumatolla juokseminen ei tullut kuuloonkaan, koska se sattui taas liikaa penikoihin ja pohkeisiin. Silloin päätin, että Englannissa sitten sporttaan ihan hulluna ennen kuin työt alkaa.

Muutaman viikon olen täällä nyt ollut, mutta se hulluna sporttaaminen on kyllä vähän jäänyt. Olen liittynyt paikalliselle kuntosalille ja juoksemassa olen käynyt. Parkrunissa kävin vain sen kerran, mutta tarkoituksena olisi taas tulevana lauantaina juosta se tuskainen 5km. Olen harrastanut liikuntaa noin 5 tuntia viikossa ja tiedän sen olevan reilusti ja reilusti enemmän mitä moni muu tekee. Tällä hetkellä kuitenkin, kun päiväni vietän tekemättä mitään on ainoa ilo tuo liikunta. Ulkona kuitenkin aina sataa kaatamalla kun olisin valmis lähtemään lenkille tai sitten kuntosalilla ei mene jumppia niihin aikoihin kun haluaisin. Joo joo, salille voisin mennä, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan laitteisiin siellä... (tämä on tietysti vain tekosyy.)

Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin aamupäivästä lenkille ulos pieneen kivaan sateeseen. Juoksin aivan uuden lenkin ja mukavasti vierähti 55 minuuttia hyvän musiikin parissa. Juoksukin rullasi kohtalaisen hyvin, mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen siihen etten eksynyt. Tämän lenkin ajattelin juosta kolmesti viikossa ja siihen päälle jumpat ja kuntosali. Tällä suunnitelma mennään tämä viikko ja toivotaan, että ensi viikolla olisin jo töissä. Nyt kuitenkin liunaan pariin.

-Tiina

Vihdoinkin

Otsikko kertoo jo kaiken: VIHDOINKIN OLEN LAILLISTETTU SAIRAANHOITAJA ISO-BRITANNIASSA.  Koko prosessi alkoi kesäkuun lopulla ja nyt vihdoin odotus on päättynyt. Typerä NMC eli Nursing and Midwifery Council vihdoinkin hyväksyi kaikki lähettämäni paperit ja antoi minulle vihdoinkin tuon kauan odotetun kultaakin kalliimman PIN-koodin. Uskomatonta miten niin yksinkertainen prosessi voi muuttua niin monimutkaiseksi.

Nyt kuitenkin stressi helpottaa ja tämä tarkoittaa, että voin aloittaa työt heti kunhan käyn vielä terveystarkastuksessa ja saan puhtaat paperit sieltäkin. PIN-koodilla voit siis todistaa olevasti laillistettu sairaanhoitaja ja tämä siis tarkoittaa, että saat tehdä sairaanhoitajan töitä. Homma toimii aivan samalla tavalla Suomessa eli mistään uudesta asiasta ei ole kyse. 

Huomenna soitan työpaikalleni ja varaan ajan tuohon terveystarkastukseen, eli toivottavasti työt alkaisi mahdollisimman pian. Alkaa ärsyttämään jo tämä sohvalla makoilu ;-)

Wish me luck!

-Tiina

Ristiäiset UK tyyliin

Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, olimme sunnuntaina Michaelin parhaan kaverin lapsen ristiäisissä. Lapsi sai nimen Harry ja hänet kastettiin pienessä ja tunnelmallisessa kirkossa täällä Middlesbroughissa. 

Ne jotka ovat koskaan katsoneet Emmerdalea tai jotakin muuta Englantilaista saippuasarjaa, tietävät, että paikalliset viettävät paljon aikaa pubeissa. Omasta mielestäni tämä on tietyllä tavalla aivan mahtava tapa ja yksi syy miksi tykkään paikallisesta kulttuurista niin paljon.  Oli tilaisuus mikä tahansa, niin aina voidaan mennä pubiin sitä juhlistamaan tai muuten vain istuskelemaan niille kuuluisille "yksille". Ei ole olemassa tilaisuutta johon Britit eivät yhdistä juomista. Oli viikonpäivä mikä tahansa tai tilaisuus mikä tahansa. Moniko teistä pitäis oman lapsensa ristiäiset omassa paikallisessa ja jatkaisi sieltä iltaa vielä toiseen? Lasten kanssa jopa?

Juomisen yhdistäminen juhliin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi juoda hillittömiä määriä alkoholia, vaan muutama tuoppi esimerkiksi Stellaa luo jo hyvän tunnelman pöydän ääreen. Kirkossa ristiäiset alkoivat klo 13.30 ja sieltä siis juhlat siirtyivät pubiin. Oli mukava tavata ihmisiä joita en ole enenn tavannut ja nähdä muutamia tuttuja, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Nämä tutut ovat Michaelin kavereita ja heidän tyttöystäviä. Michael nautti oluesta ja itse nautin siiderin makeasta mausta näin sunnuntain kunniaksi.

Kellon lähestyessä viittä iltapäivällä päätimme siirtyä The Rudds Armsiin eli viereiseen pubiin vielä muutamille. Ristiäiset loppuivat siis noin kello viisi, mutta me emme halunneet lähteä vielä kotiin. Seurueeseemme kuului mm. Michaelin äiti ja hänen miehensä, Michaelin sisko ja hänen poikaystävä ja heidän lapsensa, muutama muu pariskunta lapsineen ja sitten vielä muutama muu pariskunta ilman lapsia. Meillä oli aivan mielettömän hauskaa vaikka alkuun kauhistelin ajatusta, että lapset ovat pubissa mukana ja näkevät kuinka vanhemmat juo, mutta hetken päästä ajatus tuntui ihan normaalilta. Lähes jokaisessa pöydässä seurueella oli lapsi mukana ja vanhemmat joivat alkoholia. Oli se sitten lasillinen viiniä tai tuopillinen olutta.

Kukaan meistä ei juonut itseään (hirveään) humalaan, vaan nautimme alkoholia sivistyneesti... kuvasta voisi kyllä päätellä jotain muuta, hah. Puollustukseksi sanon kuitenkin, että meitä oli aika monta tyhjentämässä noita laseja.

Lähdimme kotiin noin kello 22 eli nukkumaankin päästiin hyvissä ajoin. Itselläni ei siis ollut työpäivää maanantaina, mutta kaikilla muilla oli. Päivä oli mitä mahtavin ja paljon tuli taas naurettua. Toivottavasti sama meno jatkuu lauantaina kun suuntaan Michaelin siskon Fayen ja hänen äidin kanssa Yorkiin koko päiväksi viettämään Michaelin ja Fayen serkun kolmekymppisiä. Meitä on noin 30 tyttöä/naista lähdössä ja odotan lauantaita aivan into piukassa.

Olin tänään käväisemässä sairaalassa viemässä muutaman tarvittavan paperin sinne ja jos kaikki menee suunnitelmian mukaan, pitäisi töiden alkaa 2-3 viikon kuluttua. Nyt kuitenkin tohvelit jalkaan ja tietovisat pyörimään telkkarista. Työttömän elämä on joskus vain niin rankkaa ;)

Tsau
-Tiina

BINGO

Tai paikalliseen tapaan "house". Olin tänään anopin kanssa pelaamassa bingoa, kun emme keskineet muutakaan tekemistä. Michaelin äiti käy oman äitinsä kanssa pelaamassa useamminkin, mutta tällä kertaa minä menin ensikertalaisena mukaan. Täällä bingoa pelataan ihan tosissaan ja pelaajat ovat melkein ammattilaisia. Siltä minusta ainakin tuntui ja niinkin yksinkertainen peli, kuin Bingo tuntui erittäin haastavalta. Numeroita sateli nopeasti ja vieraalla murteella. Alkuun minulta jäi useita numeroita väliin ja minun oli siis täysin mahdotonta saada täyttä riviä kasaan, mutta muutaman pelin jälkeen pääsin kärryille kuinka tässä lajissa pärjää.

Bingosali oli valtava ja pelaajia oli ainakin muutama sata. Tämä ko iysessään kertoo kuinka suosittu peli tai harrastus on kyseessä. Osalla (lue: niillä ammattilaisilla) oli digitaaliset taulut, joilla he pelasivat ja osa käytti näitä tavallisia lappuja (niin kuin me.) Aikaisemmin mainitsinkin tuon sanan "house" ja tämä piti aina huutaa kun joka sai "bingon". Bingo kulkee siis edelleen pelin nimenä, mutta sitä ei enää huudeta. 

Pelasimme useamman tunnin, mutta kumpikaan meistä ei voittanut penniäkään tänään. Michaelin äiti voitti muutama viikko takaperin tuhat puntaa. Tällä kertaa suurimpana palkintona oli 12 000 puntaa ja voin kyllä kertoa miten paljon harmitti, kun en tätä palkintoa voittanut. Hauskaa meillä oli ja menen varmasti joku päivä uudestaan.

Nyt UK X-factor pyörimään ja huomenna menemme Michaelin parhaan ystävän lapsen ristiäisiin. Niistä lisää, kun kemuista on palauduttu. Sen verran voin paljastaa, että ristiäiset täällä ovat hyvin erilaiset, kuin Suomessa on totuttu viettämään.

Hauskaa viikonlopun jatkoa!

-Tiina

Parkrun #1

Aikaisemmin kerroinkin, että ilmoittauduin Stewart parkruniin. Viime lauantaina heräsin aikaisin, söin kevyen aamupalan ja vaihdoin yöpuvun lenkkivaatteisiin. Klo 8.40 lähdin kävelemään kohti puistoa jossa juoksu juostiin. Klo 9 starttasi juoksu ja 189 juoksijaa lähti matkaan.

Viisi kilometriä tuntui tajuttoman pitkältä ja raskaalta juosta. Tähän saattoi mös vaikuttaa huono kunto ja aikainen herätys. Reitti oli kaarteleva ja ylämäkeä oli vähän matkassa. Myös märällä nurmikolla ja mudassa käväistiin öisten sateiden jäljiltä. Kaikesta huolimatta sain kuitenkin kelvollisen ajan ja tarkoituksena olisi koittaa parantaa tätä aikaa tulevana lauantaina.

24.28 minuuttia, mutta oikeasti aika oli pilkaosen parempi, koska jouduin odottamaan ajan rekisteröintiä jonkin aikaa. Puhumme kuitenkin vain reilusta kymmenestä sekunnista, joten en kiinnitä siihen niinkään huomiota. 

Michael lupautui mukaani ensi lauantain juoksuun, mutta saa nähdä onko miehestä todella siihen ;)

P.S. Paikalliselle salille on myös jäsenyys hommattu ja jumppia on muutama jo käyty testaamassa.

-Tiina

Sunnuntai on lepoa varten

"Sunday is Gods day of rest". Tällä lauseella aloitti Michael aamun, kun krapulasta heräsi. Sen jälkeen hän ilmoitti tarvitsevansa henkilökohtaista hoitajaa täksi päiväksi ja loi minuun anovan katseen. Ilkeä ja sydämetön ihminen kun olen, nauroin vain ja ilmoitin lähteväni lenkille. Raukalle nousi melkein oksennus suuhun pelkästä ajatuksestakin, että joutuisi liikkumaan tänään. 

Nyt on lenkillä käyty ja löysin tämän sohvaperunan makoilemasta sohvalta. Nyt käy toista vähän sääliksi ja taidankin houkutella Michaelin isomalle sohvalle makoilemaan kanssani :)

                 

Michael oli eilen koko päivän poikien kanssa katsomassa laukkakisoja Yorkissa. Pojat treffasivat  aamulla jo klo 10.30 ja kotiin mies jaksoi saapua reilusti yhden jälkeen yöllä. Koko päivä juopottelua takana, joten ymmärrän hyvin miksi nyt on miehellä vähän rankkaa. Toivottavasti muiden sunnuntai menee myös leppoisissa tunnelmissa.

-Tiina

Stewart parkrun

Vielä en ole ehtinyt urheilemään täällä, mutta huomenna tähän on tulossa muutos. Ilmoittauduin Stewart parkin puistojuoksuun. 

Tapahtuma on siis ilmainen ja startti on joka lauantai klo 9 aamulla. Rekisteröitymällä juoksijaksi netissä saa itselleen tapahtumasta aina virallisen ajan juoksulleen. Matka on siis "vain" 5 kilometriä, mutta tämä sopii loistavasti aamun lenkiksi. Huomenna ajattelin ottaa pohja-ajan ja toivottavasti jossakin hamaassa tulevaisuudessa aika olisi parempi. We'll see.

Peukut pystyyn huomenna klo 11 Suomen aikaa!

-Tiina

24H

Ensimmäiset 24 tuntia täällä Englannissa vietetty ja paljon on tänäänkin saatu jo aikaan. Saavuin siis eilen klo 17 Manchesteriin, mutta Middlesbroughiin päästiin vasta ilta kahdeksan aikoihin ruuhkan vuoksi. Eilen en tehneet mitään muuta kuin kannoin laukut sisään ja vaihdoin kuulumiset perheen kanssa. Tänään olen ollut paljon tehokkaampi ja saanut paljon aikaiseksi. Muutamassa oankissa käytiin kysymässä tilin avaamista, mutta turhaan. Täällä siis pitää todistaa henkilöllisyys esittämällä passin ja "proof of address". Tämä tarkoittaa siis sinun nimellä olevaa laskua, joka on tullut ilmoittamaasi osoitteeseen Englannissa. Ongelmana minulla on, ettei minulle ole tulossa laskua tähän osoitteeseen enkä voi siirtää mitään laskua nimiini, koska se on kuulemma vaikea juttu. Tätä tässä nyt pohditaan mitä sen kanssa tehdään, mutta aika näyttää. Yksi pankki antoi kuitenkin minulle vihreää valoa vaikken pystynytkään antamaan heille proof of addressiä. Annoin esitietoni pankissa ja täytin netissä hakemuksen ja nyt vain odotellaan vastausta. Sormet ristiin, että kaikki menee ok ja saan avattua tilin paikalliseen pankkiin.

Paikallisen numeron sain hommattua, mutta sekin täytyi laittaa Michaelin nimiin, koska en ole asunut maassa vielä kolmea kuukautta. Lasku menee siis suoraveloituksella Michaelin tililtä ja sopimuksen voi purkaa koska vain. Tarkoituksena on odottaa, että työni sairaalassa alkaa ja saan sieltä NHS-numeroni. Tällä numerolla saa paljon alennusta puhelimista ja liittymistä, kuntosaleilta, kahviloista ja ties mistä. NHS eli Nathional Health Service on valtion omistama ja verovaroilla maksetaan siellä hoidettavat toimenpiteet ja maksetaan palkat hoitajille ja lääkäreille. Englannissa terveydenhuolto on ilmaista ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: lääkärille rekisteröintiin. 

Kävin rekisteröimässä itseni tänään lääkärille ja nimen omaan Michaelin lääkärille, koska hän on paras. Michaelin sanojen mukaan siis. No kuitenkin. Täytin lapun ja annoin puhelinnumeroni ja muutaman päivän sisällä sieltä tulee soitto ja sovitaan tapaaminen sairaanhoitajan kanssa. Myös virtsanäyte tarvitsee antaa. En tiedä miksi, mutta purkki heitettiin kouraan ja annettiin kirjalliset ohjeet kuinka näyte annetaan. Kiitos niistä. Tapaamisen jälkeen voin siis varata ajan ILMAISEKSI lääkärin bastaanotolle ja hätätapauksessa hakeutia ensiapuun ja akuutissa tapauksessa, mutta ei hätätapauksessa kävellä "walk-in-doctorille". Nimi ehkä jo paljastaa mistä on kyse. Saapumisjärjestyksessä pääset tapaamaan lääkäriä, mutta tänne ei kannata siis hakeutua suuren onnettomuuden jäljiltä. 

Paikallinen puhelinnumero siis hankittu, pankkitiliä haettu, lääkärille rekisteröidytty ja NI-numberia haettu. NI-number eli National Insurance number, joka pitää olla jokaisella yli 16-vuotiaalla joka tekee töitä UK:ssa. Suomalainen ollessani joudun selvittämään miksi tätä haen ja miksi minulla ei ole vielä tätä: koska muutin vasta maahan ja olen Suomalainen. Jouduin myös selvittämään miksi muutin maahan: koska sain täältä työpaikan. Aika helppoa, mutta ollessani ulkomaalainen joudun menemään paikalliseen job centeriin vielä selvittämään asiat henkilökohtaiseksi. Puhelimessa pyydettiin taas henkkareita ja proof of addressiä tuotavaksi mukaan. Sanoin puhelimessa ettei minulla ole sitä ja hän neuvoi minua ottamaan kaiken mahdollisen mukaan, että voin todistaa kuka olen ja missä asun. Tapaaminen on kahden viikon päästä, joten toivotaan, että pankkitili olisi auki siihen mennessä. Tämä helpottaisi asiaa huomattavasti.

Paljon on saatu tänään aikaiseksi ja vielä on lisään. Allekirjoitin tänään työsopimukseni, mutta työn aloittamisesta ei ole vielä tietoa. Pitää odotella muutamaa lupa-asiaa, mutta muutaman viikon päästä pitäisi töiden alkaa. Toivottavasti siis.

Huh, olipas urakka. Nyt kello on melkein kuusi illalla ja täytyy aloittaa valmistautuminen iltaa varten. Menemme Michaelin kavereiden kanssa ulos syömään ja muutamille drinksuille. Vaatteet ovat vielä matkalaukuissa, joten täytyy aloittaa niiden purkaminen myös. Palataan asiaan siis myöhemmin :) 

-Tiina

TJ 0

Tänään lähtee lento Helsinki-Vantaalta klo 16.05 kohti Manchesteriä. Laukut on pakattu ja sukulaiset on käyty hyvästelemässä. Tai ei tässä nyt hyvästejä heitetä, mutta sanottu heipat ainakin hetkeksi. 

Saavuin eilen äitini luo Saloon ja täältä suuntaamme yhdessä lentokentälle sitten iltapäivällä. Laukut on kaikki siirretty jo autoon ja täällä oltaan melko valmiita lähtöön. Nyt jännittää. Jännittää todella paljon.

Paavo katsoi minua aamulla niin syyllistävällä ilmeellä ja aloin sitten koiralle puhumaan ja selittämään miksi lähden. Olen varmaan vähän sekaisin. Pistän tämän sekoilun jännityksen piikkiin. Nyt kuitenkin ruokaa ja viimeiset juorut äidin kanssa :)

Päivittelen tätä taas kun pääsen perille.

-Tiina

voi voi...

Selailin tätä blogia ja vanhoja tekstejä täällä ja totesin tämän blogin oleva aivan kamala. Ulkoasu on ruma ja tekstit typeriä. Voi voi... No kirjoittelen tätä lähinnä omaksi huvikseni ja nyt kun muutto ulkomaille viimein koittaa, on tämä paras tapa jakaa kuulumisia kavereille ja läheisille. Kirjoitusvirheet siis jatkuvat, huonolaatuiset kuvat pysyvät ja mauttomat kirjoitukset jatkaa ilmestymistään ;)

Toivottavasti parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

-Tiina

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Lauantai klo 17 ja istun tietokoneen ääressä. Töissä. Minun pitäisi olla kotona pakkaamassa ja miettimässä mitä kaikkea heitän roskiin, mutta toisin kävi. Pakkaaminen oli siis illan suunnitelma, mutta työkaverin sairastuttua, jäinkin töihin tekemään pitkän päivän. Toisaalta hälytysraha ja nämä ylimääräiset tunnit tulevat vaikuttamaan palkkaani ihan mukavalla tavalla, joten kaiken kaikkiaan tämä kannattaa. Töiden jälkeen oli kuitenkin vielä tarkoitus raahata muutama huonekalu siskon luokse ja huomenna töiden jälkeen tyhjentää asunto viimeisistäkin mööpeleistä ja tavaroista. Uskomatonta miten se lähtö OIKEASTI vain lähenee.

Nyt kuitenkin takaisin töiden pariin :)

Miehen perässä englantiin

Viikko onkin taas pyörähätnyt viimeisestä päivityksestä. En voi edes valehdella, että olisi ollut kauhea kiire, mutta rehellisesti en ole tehnyt mitään. Olin viikon verran kipeä enkä tehnyt mitään lähtöäni edistääkseni, joten enpä siis kirjoittanut mistään. Tänään on asia edennyt sen verran, että tänään lähti taas osa huonekaluista kavereille ja huomenna äiti tulee hakemaan ensimmäisen osan matkalaukuista ja tavaroista jotka laitan sinne säilöön.

En muista sanoinko jo viime postauksessa, mutta olen siis myynyt kaikki huonekaluni ja mukaan pakkaan vain vaatteet, kengät ja laukut. Kokonaiset kolme TAVARAA/ESINETTÄ otan täältä kuitenkin mukaani: 

1. Keittiössä oleva taulu (koska pidän siitä niin paljon ja ostin sen ensimmäiseltä yhteiseltä Lontoon reissultamme). 

2. Desi-mitan (koska siellä ei käytetä desejä mittoina ja osa ohjeistani on deseinä ja en aina jaksa laskea montako grammaa vaikka desi sokeria on. Ja siis tämä on myös yhteinen vitsimme, kun Michael on sanonut, että minun pitää opetella kokkaamaan ja leipomaan heidän ohjeiden ja mittojen mukaan, mutta olen vahvasti kieltäytynyt tästä.)

3. Kakku vuan (tämä myös osa vitsiä, koska vaadin aina tämän kokoista kakkuvuokaa leivoksilleni ja heillä ei sitä ole ollut, niin se on ollut selitys epäonnistuneille kakuilleni, heh heh). 

Halvat on huvit meillä näköjään, jos vitsiä noista väännetään, hah. Aika vähillä kuitenkin mennään, mutta pienellä on pärjättävä, koska tilaa on rajoitetusti ja vaatteita tarvitsen enemmän kuin tavaroitani. 

Sitten palataan taas siihen otsikkoon ja miksi kirjoitan. Kaupassa käydessäni silmiini pisti eräs lehdessä oleva otsikko. "Miehen perässä Englantiin" komeili kissan kokoisilla kirjaimilla lehden kannessa ja aloin vain nauramaan tälle ja pitihän siitä kuva napata. Siksi sinne kuitenkin muutan, niin tämä todellakin osui ja upposi. 

-Tiina

UK

On ehkä aika päivitellä taas blogia ja alkaa kirjoittamaan ahkerammin. Olen jo facebookissa kertonut, että sain Englannista töitä ja muutan sinne pian. Itseasiassa tasan kahden viikon päästä eli 9.10. Sain siis töitä North Tees & Hartlepoolin sairaalasta, mutta osastoa en vielä tiedä. Parasta tässä kaikessa on, että sain siis vakituisen työpaikan. Kuka olisi uskonut?

Rekisteröitymiseni on mennyt nyt vihdoin läpi ja jestas mikä projekti se olikaan. Tilasin paperit siis kesäkuussa ja nyt syyskuussa asiat ovat vihdoin kunnossa. Luulisi, että tuollaisella hinnalla voisi asiat hoitua vähän nopeammin, mutta ei auta valittaminen enää, eikä edes kannata kun kaikki siis kunnossa. Jes!

Hain siis töitä vaikka rekisteröityminen ei ollut vielä kunnossa, mutta haastattelussa vakuutin kaiken olevan kunnossa ja luvan tulevan pian. Kävin siis yhdessä haastattelussa vaikka sain kutsun useampaan. Samoin sain myös useita viestejä, että "ikävä kyllä valintamme ei ole osunut sinuun ja et pääse haastatteluun." No ei se mitään. Siis ekasta haastattelusta poiki jo vakituinen työpaikka. Aika mahtavaa. En tiedä vielä tarkalleen koska työni alkaa, mutta tarkoituksena on hoitaa kaiken maailman asioita kun muutan Englantiin ennen aloitusta. Minun täytyy hankkia mm. NI-number, paikallinen pankkitili, puhelinliittymä, auto ja löytää itselleni hyvä sali jossa treenata. Niin siis olen ostamassa autoa. Englannista. Maasta jossa ratti on väärällä puolella ja vilkkua käytetään, kun mennään liikenneympyrään. Tyhmät Britit! 

Paljon on asioita hoidettavana ja palaan pian taas asiaan (kuvien kanssa), mutta nyt kuppi kuumaa ja selailemaan muiden ihmisten blogeja. Ollaan kuulolla :) 

-Tiina

Rekisteröityminen Englantiin

Reilu viikko sitten sain kotiini NMC:ltä rekisteröitymiseen vaadittavat paperit ja perjantaina sain kaikki tarvittavat dokumentit kasaan ja lähetin ne Englantiin. Nyt vain odotetaan vastausta, että kaikki olisi ok ja samoin laskua. Halusinkin kirjoittaa tämän postauksen rekistyröitymisen kustannuksista ja tähän ajattelin nyt listata mitä tämä lysty maksaa.

Kaikki siis alkaa sillä, että netistä tilataan paperit rekisteröytymistä varten ja valitaan mille alalle haluaa rekisteröityä. Vaihtoehtoina ova siist kätilö ja sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan tulee valita mille spesiaalille alalle haluaa rekisteröityä ja nämä ovat: adult nurse (eli se perus johon nyt rekisteröidyin, koska en ole erikoissairaanhoitaja), mental health nurse, learning disabilities, children´s nurse tai adult nurse level 2 (eli jatkokoulutuksen käyneille). Netissä sanotaan paperien tulevan kotiin noin kolmen viikon kuluessa, muut minulle paperit tulivat noin viikossa. Tämän jälkeen alkaa tarvittavien lappujen ja todistusten tilaaminen (ellei niitä ole hakenut etukäteen) ja allekirjoitusten metsästys. Valviralta pitää tilata European certificate of current professional status (ECCPS). Oikeusrekisterikeskuksesta pitää tilata rikosrekisteriote ja englanniksi tietty. Tutkintotodistuksen englanninkielinen osa tulee kopioida maistraatissa ja passista pitää ottaa virallinen kopio maistraatissa. Hakupapereihin pitää loogisesti selvittää koska on valmistunut, työkokemus, mikä laitos on hyväksynyt rekisteröitymisesi kotimaassasi ja sitten se hauska osuus: kahden lääkärin allekirjoitus hyvästä terveydestä. Tähän ei siis vaadita terveystarkastusta vaan pelkät allekirjoitukset. Minulle allekirjoitusten saaminen oli helppoa, kun pyysin osastolta kahta lääkäriä allekirjoittamaan nämä kohdat, mutta netistä lukiessani huomasin, että monilla oli ongelmia tämän kanssa. Lapuissa on myös kohta nimeltään "Good character" ja tähänkin halutaan allekirjoitus, mutta koska suomessa Valvira ei allekirjoita mitään lappuja jotka heiltä ei tule, ei siihen voi saada virallista allekirjoitusta. Tähän kohtaan siis riittää tuo Valviralta tilaamani ECCPS-lappu.

ECCPS-todistus on voimassa vain 3kk tilaamisen jälkeen eli kaikki vaadittavat todistukset ja allekirjoitukset kannattaa olla hankittuna hyvissä ajoin. Itselläni näiden kaikkien lippujen ja lappujen tilaamiseen meni noin 1,5 viikkoa. Mikään vaikea prosessi tämä rekisteröinti ei ole, mutta ärsyttää vaan tilata kaikkia lappuja englanniksi ja maksaa niistä sitten omaisuus. Rahasta puheen ollen, niin mitä tämä sitten kaikkiaan kustantaa:

-Käsittelymaksu NMC:lle £100
-Rekisteröytymismaksu NMC:lle £100
-ECCPS-todistus Valviralta 95€
-Rikosrekisteriote (Englanniksi) 11€
-Maistraatissa kopiointi 4€ per sivu (sivuja yhteensä 12, todistus+kopiot kaikista papereista ja passista) eli yhteensä 48€
-Postikulut noin 1,80€ per lähetys (lähetyksiä 3-4)

Rekisteröitymiselle tulee hintaa siis useampi satanen.

Toivottavasti päätös tulee pian ja pääsen etsimään töitä Englannista mahdollisimman pian. Tarkoitus olisi kuitenkin lähteä vasta syksyllä, kun saan selvyyden tästä kaikesta ja asiat täällä Suomessa järjestettyä. Nyt kuitenkin jatkan töitä Tyksissä normaaliin tapaan ja katson mitä näiden kuukausien aikana tapahtuu.

-Tiina

I did it

Puolikas juostu ja vielä hyvään aikaankin: 1 tunti 47 min ja 24 sekuntia! Nyt jalat särkee ja polvi on vähän kipeä, mutta se ei haittaa illan menoja :) #sokkairti

-Tiina

Huomenna mennään

Huomenna se vihdoin koittaa. Se kauan odotettu puolimaraton. Tänään hain numeron ja chipin, jolla saadaan tarkka-aika juoksusta ja paikannettua missä olen/olin. Vähän jännittää tuo juoksu, kun vasen penikka on vihoitellut viimeaikoina, mutta ei auta. Särkylääkettä aamulla naamariin ja menoksi. Wish me luck!

-Tiina

NMC

En olekkaan kertonut vielä kaikille tämän hetkisistä suunnitelmista. Päätimme Michaelin kanssa, että rekisteröidyn sairaanhoitajaksi Englantiin ja alan etsimään sieltä töitä kun palaamme kotiin Thaimaasta (eli syyskuussa). No, viime viikolla täytin netissä lomakkeen jolla tilasin rekisteröitymispaperit kotiin ja tänään ne sitten saapuivat. NMC eli Nursing and Midwifery Council reagoi hakemukseeni todella nopeasti ja nyt on asiat saatu rullaamaan. Tänään tilasin Oikeustekisterikeskuksesta englanninkielisen rikosrekisteritodistuksen... Toivottavasti tulee puhtaat paperit ;)

Kun rikosrekisteri saapuu, käyn sitten vielä Maistraatissa ottamassa kaikista tarvittavista papereista viralliset kopiot kuten passista, todistuksesta (uudestaan, koska aikaisemmin ottamani ei kelpaa kun niissä on niitit) ja Valviran laillistamis-lappusesta. Sen jälkeen ensimmäinen vaihe pitäisi olla pulkassa ja voin postittaa paperit. Ai niin ja pitäähän minun todistaa olevni hyvä tyyppi eli "good character"-todistus. Kaikkea hölmöä ne jaksavatkin vaatia. 

Olen niin innoissani tästä kaikesta vaikka vielä mitään ei olekkaan tapahtunut, mutta jostakin pitää aina aloittaa :)

   

-Tiina

   

Viikonloppu

Taas on yksi reissu miehen luo Englantiin tehty. Istun juuri Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa bussia takaisin Turkuun. Taas kerran oli reissu mitä onnistunein. 

Olimme Manchesterissä festareilla ja päätimme tehdä pikaisen visiitin Liverpooliin seuraavana päivänä. Lisään kuvia festareilta kunhan saan kuvat koneelle ja valittua parhaat päältä. Nyt kuitenkin leffa iPadiltä pyörimään ja tappamaan aikaa. 

Laters :) xxx

Huh hellettä

Kaikki tietää, että ulkona on todellakin kesä, eli ei siitä sen enempää. Päätimme ystäväni Juulian kanssa  nauttia näistäi hyvistä keleistä ja suuntasimme Ruissaloon rannalle makoilemaan. Aurinkorasvat iholle ja eikun grillaamaan.

Hellettä riitti ja tulipa se talviturkkikin heitettyä samalla, kun pulahdin mereen "uimaan". (Lue: dippasin itseni veteen, haha.)

Täydellinen päivä ja tästä on hyvä suunnata illalla yövuoroon töihin. Ciao! 

Kesäloma

Nyt ollaan päästy lomakohteesta päätökseen ja määränpääksi valikoitui helppo ja tuttu Thaimaa. Lähdemme reissuun elokuun 22. päivä (Michaelin syntymäpäivien kunniaksi jotka on 23.8) ja takaisin tulemme syyskuun alkupuolella. Itselläni on lomaa vaivaiset kaksi päivää, mutta otan viikon palkatonta ja loput päivät pystyn kikkailemaan vapaiden kanssa. Se vuorotyössä on kyllä hyvää, että tälläiset jutut onnistuvat melko helposti. Kävin tänään keskustelemasta aiheesta pomoni kanssa ja homma oli ok. Jes! Nyt etsimme sopivia lentoja ja näillä näkymin Michael lentäisi ensin Manchesteristä Helsinkiin ja täältä jatkamme Finskin kanssa matkaa Bangkokkiin samalla lennolla. Soooo excited :) 

 

   

Me thaikuissa 2011... Huomaa pieni turvotus ;DD

Paavo Nurmi maraton

Arvatkaas kuka ilmottautui puolikkaalle juoksemaan? Jep, minä ja nuorempi siskoni osallistumme puolimaratanoniin 29.6 lauantaina. Tässä onkin loistava motivaattori treenaamiseen (=juoksemiseen) ja nyt kun olen lenkillä käynyt, niin onkin kiva olla jokin päämäärä mihin tähdätä. Siskoni haluaisi juosta puolikkaan noin kahteen tuntiin ja oma aikani (tai siis tavoite) on jossain siinä lähettyvillä myös... Ehkä plus muutama minuutti, hah.

               

   

Olen juossut nyt muutaman kerran viikossa noin 10 kilometrin lenkkiä, mutta tänään juoksin vähän pidemmän. Keli oli aivan ihana ja juoksukin kulki hyvin. Nyt on jalat jumissa ja pienet venyttelet paikallaan. Toivottavasti moni muukin on tulossa juoksemaan Paavo Nurmeen :) 

               

IELTS

Nyt kun on vielä kaikki hyvin muistissa niin ajattelin kirjoittaa tästä testistä, jonka tänään tein. IELTS tulee sanoista International English Language Testing System ja tämä on erittäin suosittu tapa osoittaa englanninkielen osaaminen maailmalla. Testi koostui neljästä osiosta, jotka olivat: kuuntelu, lukemisen ymmärtäminen, kirjoittaminen ja haastattelu.

Matkustin testin takia Helsinkiin, koska muualla niitä ei järjestetä. Päivä aloitettiin ilmoittautumisella ja valokuvaamisella. Jokaisen henkilön passi tarkastettiin (ajokortti ei kelpaa) ja sen jälkeen jokaisesta napattiin valokuva. Ilmeisesti tämä siis, että olet varmasti se, joka sanoit olevasi ja näytät samalta kuin hakemuksessa. Hakemukseen piti myös liittää valokuva, joka on alle 6kk vanha. Klo 10 siirryimme kerrosta ylemmäs ja aloitimme testin. Saimme ohjeet ja aloitimme kuuntelun.

Aluksi tehtävät olivat erittäin helppoja, mutta vaikeutuivat loppua kohden. Nauhalta ei ollutkaan enää niin helppoa poimia vastauksia, kun kaikki meni niin nopeasti ja nauhalta ei tullut suoria vastauksia, vaan ne olivat kiertoilmauksin siinä (tietty). Koen tämän osion kuitenkin menneen hyvin, koska mielestäni sain vaadittavat vastaukset (paitsi lopussa missasin muutaman). Kuuntelu kesti n. 45 minuuttia ja heti jatkettiin lukemiseen. Vessassa sai käydä, mutta aikaa siihen ei erikseen annettu vaan se oli tehtävien teosta pois. Eli nopeat ehtivät vessaan jos oli tarvetta.

Lukeminen koostui kolmesta tekstistä. Ensimmäinen oli jaettu moneen pieneen kappaleeseen ja tehtävänä oli selvittää mistä kyseinen kappale kertoi. Aiheena oli maan magneettikentät ja Galileo. Ihan utopista tekstiä, mutta sain melkein kaikkiin varmat vastaukset, mutta muutaman arvasin (vääristä ei mene pojoja). Toinen osio oli pitkä ja aiheena oli geeniperimä. Kuinka paljon lapsen kehitykseen vaikuttaa geeniperimä ja ulkoiset tekijät. Tehtävänä oli täyttää taulukkoon puuttuvia sanoja ja lukuja ja niitähän ei ihan suoraan annettu. Taas kerran haastavaa. Tai haastavaksi tästä teki aika. Olen erittäin hidas lukija, joten en ehtinut paneutua tekstiin täydellisesti. No, kolmannessa osiossa aiheena oli jokin insinöörien kehittämä ohjelma jolla korjataan ongelmia tietokoneissa ja yhteyksissä. En muista tarkkaan enää, mutta tekstiä oli paljon ja aikaa vähän. Kokonaisuudessa aikaa oli varattu näihin kolmeen osioon 60 minuuttia. Tyhmäkin osaa laskea, että se on 20 minuuttia per teksti. Itselläni jäi vähän pahamieli tästä lukemisesta, koska tavoitteena on saada 7/9 pistettä, mutta tiedän niin monen vastauksen menneen väärin, etten tähän tavoitteeseen pääse. Hitto.

Kolmantena osiona kirjallisissa testeissä oli kirjoittaminen. Jälleen kerran 60 minuuttia aikaa synnyttää kaksi esseetä. Toivottavasti ei käy vanhanaikaisia, kun ajattelen tämän osion menneen hyvin ja tulosten tullessa huomaankin sen menneen huonoiten. Mutta siis mielestäni kirjoitus meni hyvin ja sain hyvin tekstiä tuotettua. Ensimmäinen essee oli diagrammin analysointi, jossa oli eri urheilulajien harrastusprosentteja pojat vs tytöt. Tuloksia piti siis vertailla. 150 sanaa piti saada ja se tuli helposti (ja ylikin). Toinen essee oli "haastavampi" ja siihen periaatteessa piti varata 40 min eli yli puolet annetusta kokonaisajasta. Aiheena oli kertoa oma mielipide siitä, kun ihmiset hakeutuvat yliopistoon akateemisiin tutkintoihin eivätkä amikseen esim. putkimiehiksi tai sähkömiehiksi. Tähän sain taas helposti väkerrettyä vaadittavat 250 sanaa (ja ylikin taas), koska oma mielipiteeni oli vahva. Ehdottomasti ihmisten pitäisi hakeutua amiksiin enemmän ja muiden ihmisten pitäisi arvostaa heidän työtää enemmän. En minä osaa korjata autoani ja tai tehdä pieni sähkötöitä. Heidän työllään on tärkeä merkitys, vaikka palkkaa ei välttämättä saakkaan paljoa. Tai siis ainakaan yhtä paljoa kuin lääkärit saavat. Muutaman sivun siis väänsin tästä ja aikaa jäi reilusti ylikin ja ehdin vessaan.

Tämä oli siis viimeinen kirjallinen osuus ja sen jälkeen odotettiin haastattelua. Ajat oli annettu valmiiksi ja oma vuoroni oli klo 15 eli noin kaksi tuntia kirjallisen osuuden päätyttyä. Haastattelu meni mielestäni hyvin. Haastattelija oli mukava ja osasin vastata hänen kysymyksiinsä. Sain kehitettyä välillemme hyvän vuorovaikutussuhteen. Keskustelimme työstäni, valokuvaamisesta ja sitten sian aiheeksi kertoa lahjasta jonka ostin, ja sitten piti kertoa myös kenelle se oli, miksi ostin sen ja miten lahjan saja reagoi lahjaan. Kerroin joululahjasta, jonka ostin Michaelille ja selitin siitä sitten kaksi minuuttia ihan helposti. No problem. Tämän jälkeen hän kyseli tarkentavia kysymyksiä lahjoista, niiden antamisesta ja saamisesta. Mielestäni haastattelu oli "helppo" tai ainakin minulle jäi tästä hyvä mieli.


Summa summarum koen lukemisen menneen kaikkein heikoiten. Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska ihan omallakin äidinkielellä lukemiseni on hidasta ja tahmeaa. Mutta mitä kokonaisuuten tulee, niin kamalaa rahastusta koko soopa. Testin teko maksaa nykyään 210€ ja tekijöitä meitä oli tänään reilut parikymmentä. Helppoa rahaa heille siis. Ketuttaa tue testin hinta ja varsinki jos "joudun" tekemään testin vielä uudestaan. Muutaman viikon päästä tulee tulokset ja tavoitteena olisi siis aada KAIKISTA OSIOISTA 7/9 pistettä, mutta epäilen tätä suuresti. No, nyt koe on kuitenkin tehty ja odotus on alkanut. Kerron myöhemmin niistä tuloksista. Nyt olen jo matkalla takaisin kotiin, eli ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille :-))

Hyvää pääsiäistä

Itse olen koko pääsiäisen töissä, mutta nyt istun nuoremman siskoni luona ja uunista tuli juuri aika herkullisen näköinen suolainen piirakka. Ei kun herkuttelemaan, nauttikaa tekin pyhistä ja lomista :)

London

Loma Lontooseen varattu. Tai siis lennot ostettu. Päätin jättää majoituksen Michaelin huoleksi, koska hän saa työnsä kautta ilmaisia öitä hotellissa, niin ne mitä hän/me ei saada jää hänen hoidettavaksi. Michael on nyt siis Lontoossa töissä viikot ja asuu sen vuoksi hotelleissa ja myös sen takia päätimme tavata Lontoossa, kun normaalisti lennän Manchesteriin ja sieltä menen junalla Middlesbroughiin. Ei tällä kertaa ja olenkin erittäin innoissani tästä pitkästä viikonlopusta. Viimeksi olin Lontoossa helmikuussa 2012 kun tapasimme ekaa kertaa uudestaan Thaimaan jälkeen. Nostalginen fiilis tavallaan, hih :)

Tarkoituksena olisi treffata muutama muukin ystävä jotka tapasin ollessani Thaimaassa vaihdossa. Samoin myös vanhempi siskoni on siellä samaan aikaan, joten eiköhän me saada kunnon tapaamiset pystyyn hyvällä porukalla. We'll see closer to the time!

(Kuvat viime reissulta ollessani Lontoossa)

Askeleen lähempänä..... lähempänä mitä?

Askeleen lähempänä määränpäätä, mutta entä jos ei tiedä mikä se määränpää on? Paljastan nyt kaikille jos ette vielä tiedä, mutta tarkoitukseni olisi suunnata ulkomaille ensi talvena ja tavoitteena olisi lähteä tekemään sairaanhoitajan hommia sinne minne sitten ikinä päädynkään. Australia ja Englanti ovat ne vaihtoehdot joita olen päässäni pyöritellyt. Ehkä Australia... vai ehkä sittenkin saiteiseen Englantiin? En tiedä vielä ja tässä kevään aikana hommat pitäisi olla siinä jamassa, että tiedän mihin suuntaan ja koska. Tavoitteena olisi tosiaan päästä täälät pois marraskuun aikoihin, koska aikaisemmin en usko sen onnistuvan taloudellisista syistä. 

No kuitenkin lähdin minne tahansa niin pitää minun silti käännättää kaikki viralliset todistukset englanniksi tai kopioida ne virallisesti. Tänään soitin Valviraan ja tilasin sieltä todistuksen laillisuudestani toimia sairaanhoitajana ja he lupasivat sellaisen lähettää. Mitä tämä yksi lappu sitten maksoi? 45 euroa siitä todistuksesta, jonka juuri sain juuri Suomeksi ja maksoin siitä 40 euroa. Ryöstö!!! Vaihtoehtona olisi ollut käännättää todistus virallisella kääntäjällä, mutta se olisi maksanut vielä enemmän ja siitä olisi puuttunut Valviran leima. No ei auta jos ulkomaille haluaa niin tämä lappu minulla on oltava ja nyt se on siis tulossa. No ei se rahan meno siihen loppunut. Kävin tänään myös Maistraatissa ottamassa viralliset kopiot todistukseni englanninkielisestä osuudesta eli Diploma supplimentista. Siinä kerrottiin englanniksi millainen tutkintoni on ollut ja ennen kaikkea siinä lukee, että olen valmis sairaanhoitaja. Maistraatissa saa otettua viralliseksi todistetut kopiot tälläisista asiakirjoista ja niihin saa viralliset leimat ja vielä tarrat papereihin, että varmasti on aidot. Tämä lysti maksoi 4 euro/sivu ja kun kopioitavia sivuja oli 8kpl, osaavat kaikki varmasti laskea, että tämä maksoi yhteensä 32 euroa. Niin ja sitten kun se Valviran todistus tulee niin siitäkin täytyy käydä ottamassa virallinen kopio. 

Kalliit kopiot

Ensi viikolla vielä siis se Valvira lappu pitää kopioida ja sen jälkeen luulen lippujen ja lappujen olevan  kunnossa. Toivottavasti ainakin!

Viikonloppu 15.-17.3

Viime viikonloppuna tosiaan Michael oli täällä ja ohjelmaan kuului mm. laskettelua, juhlimista, ruokailua ja matkustusta. Perjantaina olimme Himoksella lautailemassa ja ai että mikä sää meille siunaantui. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä kirpakka tuuli kiusannut meitä. Täydellistä. Laskukin sujui hyvin ja päivä oli kaikin puolin onnistunut.

Lauantaina vietettiin tosiaan valmistujaisiani... Ja sunnuntaina olo oli melko väsynyt ;) 

P.s. Huhtikuussa Lontooseen ;-)