TJ 0

Tänään lähtee lento Helsinki-Vantaalta klo 16.05 kohti Manchesteriä. Laukut on pakattu ja sukulaiset on käyty hyvästelemässä. Tai ei tässä nyt hyvästejä heitetä, mutta sanottu heipat ainakin hetkeksi. 

Saavuin eilen äitini luo Saloon ja täältä suuntaamme yhdessä lentokentälle sitten iltapäivällä. Laukut on kaikki siirretty jo autoon ja täällä oltaan melko valmiita lähtöön. Nyt jännittää. Jännittää todella paljon.

Paavo katsoi minua aamulla niin syyllistävällä ilmeellä ja aloin sitten koiralle puhumaan ja selittämään miksi lähden. Olen varmaan vähän sekaisin. Pistän tämän sekoilun jännityksen piikkiin. Nyt kuitenkin ruokaa ja viimeiset juorut äidin kanssa :)

Päivittelen tätä taas kun pääsen perille.

-Tiina

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Lauantai klo 17 ja istun tietokoneen ääressä. Töissä. Minun pitäisi olla kotona pakkaamassa ja miettimässä mitä kaikkea heitän roskiin, mutta toisin kävi. Pakkaaminen oli siis illan suunnitelma, mutta työkaverin sairastuttua, jäinkin töihin tekemään pitkän päivän. Toisaalta hälytysraha ja nämä ylimääräiset tunnit tulevat vaikuttamaan palkkaani ihan mukavalla tavalla, joten kaiken kaikkiaan tämä kannattaa. Töiden jälkeen oli kuitenkin vielä tarkoitus raahata muutama huonekalu siskon luokse ja huomenna töiden jälkeen tyhjentää asunto viimeisistäkin mööpeleistä ja tavaroista. Uskomatonta miten se lähtö OIKEASTI vain lähenee.

Nyt kuitenkin takaisin töiden pariin :)

Miehen perässä englantiin

Viikko onkin taas pyörähätnyt viimeisestä päivityksestä. En voi edes valehdella, että olisi ollut kauhea kiire, mutta rehellisesti en ole tehnyt mitään. Olin viikon verran kipeä enkä tehnyt mitään lähtöäni edistääkseni, joten enpä siis kirjoittanut mistään. Tänään on asia edennyt sen verran, että tänään lähti taas osa huonekaluista kavereille ja huomenna äiti tulee hakemaan ensimmäisen osan matkalaukuista ja tavaroista jotka laitan sinne säilöön.

En muista sanoinko jo viime postauksessa, mutta olen siis myynyt kaikki huonekaluni ja mukaan pakkaan vain vaatteet, kengät ja laukut. Kokonaiset kolme TAVARAA/ESINETTÄ otan täältä kuitenkin mukaani: 

1. Keittiössä oleva taulu (koska pidän siitä niin paljon ja ostin sen ensimmäiseltä yhteiseltä Lontoon reissultamme). 

2. Desi-mitan (koska siellä ei käytetä desejä mittoina ja osa ohjeistani on deseinä ja en aina jaksa laskea montako grammaa vaikka desi sokeria on. Ja siis tämä on myös yhteinen vitsimme, kun Michael on sanonut, että minun pitää opetella kokkaamaan ja leipomaan heidän ohjeiden ja mittojen mukaan, mutta olen vahvasti kieltäytynyt tästä.)

3. Kakku vuan (tämä myös osa vitsiä, koska vaadin aina tämän kokoista kakkuvuokaa leivoksilleni ja heillä ei sitä ole ollut, niin se on ollut selitys epäonnistuneille kakuilleni, heh heh). 

Halvat on huvit meillä näköjään, jos vitsiä noista väännetään, hah. Aika vähillä kuitenkin mennään, mutta pienellä on pärjättävä, koska tilaa on rajoitetusti ja vaatteita tarvitsen enemmän kuin tavaroitani. 

Sitten palataan taas siihen otsikkoon ja miksi kirjoitan. Kaupassa käydessäni silmiini pisti eräs lehdessä oleva otsikko. "Miehen perässä Englantiin" komeili kissan kokoisilla kirjaimilla lehden kannessa ja aloin vain nauramaan tälle ja pitihän siitä kuva napata. Siksi sinne kuitenkin muutan, niin tämä todellakin osui ja upposi. 

-Tiina