Ensimmäistä kertaa elämässäni innostuin juoksemisesta viime kesän puolimaratonin takia. Siskoni kanssa päätimme keväällä osallistua Paavo Nurmen puolikkaaseen ja sen jälkeen kävin enemmän tai vähemmän säännöllisesti ulkona juoksemassa. En ole koskaan ollut hyvä pitkänmatkan juoksija, joten harjoitusta tosiaan tarvittiin ja tarvitaan edelleen. Turussa asuessani kävin usein lenkillä Jokirannassa tai Jyrkkälässä. Sopivia 5-12 km lenkkejä tuli edellämainituissa maisemissa juostua, kunnes penikkatauti iski. Vasen pohkeeni oli pitkään jumissa ja se vaikutti huomattavasti juoksuuni. Kyselin asiasta muutamalta PT:ltä ja he kaikki sanoivat, että jumissa oleva pohjelihas saattaa laukaista penikkataudin ja niin siinä sitten kävi. Molempia sääriä särki aina kun otin juoksuaskelia, mutta särky katosi muutaman minuutin juoksemisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ollut hyvä asia, koska lenkin jälkeen jalkoja särki ihan mielettömästi ja pohkeet huusivat hoosiannaa. Tyhmänä jatkoin lenkkeilyä ja päätin, että kohta pidän siitä tauon.
Elokuun lopulla lähdin Michaelin kanssa kahdeksi viikoksi Thaimaahan lomalle ja mietin tämän olevan hyvä tauko juoksemisesta ja liikunnasta ylipäätänsä. Loma tuli juuri sopivaan aikaan, koska motivaatio liikunnan suhteen oli todella alhainen ja pieni irtiotto töistä oli todella tervetullut. Muutamaan viikkoon en siis harrastanut liikuntaa loman takia, mutta loman jälkeinen flunssa pitkitti tätä taukoa reilulla viikolla. Nyt oli siis kulunut kolme ja puoli viikkoa siitä kun viimeksi kävin urheilemassa. Kynnys aloittaa alusta oli korkea, mutta onneksi sisko tuli apuun. Kävimme yhdessä lenkillä ja tämän jälkeen jaksoin itsenäisesti käydä salilla taas lähes normaaliin tapaan. Huomasin olevani paljon laiskempi, mitä olin ennen ja juokseminen ulkona tökki pahasti. Juoksumatolla juokseminen ei tullut kuuloonkaan, koska se sattui taas liikaa penikoihin ja pohkeisiin. Silloin päätin, että Englannissa sitten sporttaan ihan hulluna ennen kuin työt alkaa.
Muutaman viikon olen täällä nyt ollut, mutta se hulluna sporttaaminen on kyllä vähän jäänyt. Olen liittynyt paikalliselle kuntosalille ja juoksemassa olen käynyt. Parkrunissa kävin vain sen kerran, mutta tarkoituksena olisi taas tulevana lauantaina juosta se tuskainen 5km. Olen harrastanut liikuntaa noin 5 tuntia viikossa ja tiedän sen olevan reilusti ja reilusti enemmän mitä moni muu tekee. Tällä hetkellä kuitenkin, kun päiväni vietän tekemättä mitään on ainoa ilo tuo liikunta. Ulkona kuitenkin aina sataa kaatamalla kun olisin valmis lähtemään lenkille tai sitten kuntosalilla ei mene jumppia niihin aikoihin kun haluaisin. Joo joo, salille voisin mennä, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan laitteisiin siellä... (tämä on tietysti vain tekosyy.)
Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta
kiinni ja lähdin aamupäivästä lenkille ulos pieneen kivaan sateeseen. Juoksin aivan uuden lenkin ja
mukavasti vierähti 55 minuuttia hyvän musiikin parissa. Juoksukin rullasi
kohtalaisen hyvin, mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen siihen etten eksynyt.
Tämän lenkin ajattelin juosta kolmesti viikossa ja siihen päälle jumpat ja
kuntosali. Tällä suunnitelma mennään tämä viikko ja toivotaan, että ensi viikolla olisin jo töissä. Nyt kuitenkin liunaan pariin.
-Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti