Miehen perässä englantiin

Viikko onkin taas pyörähätnyt viimeisestä päivityksestä. En voi edes valehdella, että olisi ollut kauhea kiire, mutta rehellisesti en ole tehnyt mitään. Olin viikon verran kipeä enkä tehnyt mitään lähtöäni edistääkseni, joten enpä siis kirjoittanut mistään. Tänään on asia edennyt sen verran, että tänään lähti taas osa huonekaluista kavereille ja huomenna äiti tulee hakemaan ensimmäisen osan matkalaukuista ja tavaroista jotka laitan sinne säilöön.

En muista sanoinko jo viime postauksessa, mutta olen siis myynyt kaikki huonekaluni ja mukaan pakkaan vain vaatteet, kengät ja laukut. Kokonaiset kolme TAVARAA/ESINETTÄ otan täältä kuitenkin mukaani: 

1. Keittiössä oleva taulu (koska pidän siitä niin paljon ja ostin sen ensimmäiseltä yhteiseltä Lontoon reissultamme). 

2. Desi-mitan (koska siellä ei käytetä desejä mittoina ja osa ohjeistani on deseinä ja en aina jaksa laskea montako grammaa vaikka desi sokeria on. Ja siis tämä on myös yhteinen vitsimme, kun Michael on sanonut, että minun pitää opetella kokkaamaan ja leipomaan heidän ohjeiden ja mittojen mukaan, mutta olen vahvasti kieltäytynyt tästä.)

3. Kakku vuan (tämä myös osa vitsiä, koska vaadin aina tämän kokoista kakkuvuokaa leivoksilleni ja heillä ei sitä ole ollut, niin se on ollut selitys epäonnistuneille kakuilleni, heh heh). 

Halvat on huvit meillä näköjään, jos vitsiä noista väännetään, hah. Aika vähillä kuitenkin mennään, mutta pienellä on pärjättävä, koska tilaa on rajoitetusti ja vaatteita tarvitsen enemmän kuin tavaroitani. 

Sitten palataan taas siihen otsikkoon ja miksi kirjoitan. Kaupassa käydessäni silmiini pisti eräs lehdessä oleva otsikko. "Miehen perässä Englantiin" komeili kissan kokoisilla kirjaimilla lehden kannessa ja aloin vain nauramaan tälle ja pitihän siitä kuva napata. Siksi sinne kuitenkin muutan, niin tämä todellakin osui ja upposi. 

-Tiina