Kohti uusia haasteita

En ole taaskaan päivitellyt blogia kovin ahkerasti. Pieni tauko teki hyvää ja nyt pitäisi olla taas kirjoittamisen aihetta... nimittiäin uusi työpaikka.

Tämän hetkinen työpaikka ei todellakaan ole ollut minulle se paras mahdollinen paikka työskennellä. Muutamat asiat työpaikallani ei toimi ollenkaan ja niihin ei selvästikkään ole tulossa parannusta. Myöskin työmatka pännii! Monien eri syiden takia aloitin uuden työpaikan metsästyksen.

Löysin jobs.nhs.uk- sivun kautta mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen: Band 5 nurse assesstment centre. Tämä ei sinänsä vielä herättänyt mielenkiintoani vaan avoimet työpaikat. Ilmoituksessa mainittiin mm. seuraavat erikoisalat:

• Neurosciences
• Specialty Medicine – Chemotherapy Day Unit
• Acute Medicine - Endoscopy
• Trauma – including accident and emergency and ward areas
• Surgery
• Community – District Nursing

Näin monta eri vaihtoehtoa... Miksi? En tiedä, mutta päätin laittaa hakemuksen menemään ja omaksi onnekseni sain kutsun rekrytilaisuuteen. Sähköpostissa kerrottiin päivän aikana tapahtuvat jutut ja mitä pitää ottaa mukaan. Päivä muodostui kolmesta eri osa-alueesta jotka olivat ryhmätehtävä, lääkelaskutentti ja yksilöhaastattelu. Apua. Luin kauhutarinoita tällaisesta päivästä täältä ja olin jo peruuttamassa koko juttua kunnes päätin toisin. Päätin mennä tilaisuuteen ja katsoa miten kaikki menee. Mitään ei ollut hävittävissä. Ajatus siitä, että olen ikuisesti jumissa tämän hetkisessä työpaikassa kauhistutti ja siksi päätin mennä.

Päivä alkoi 8.45. Olin nukkunut edellisen yön huonosti ja olin ollut töissä myös edellisen viikonlopun pe-su. 12 tunnin työpäivät kaikkina päivinä ja olin aivan loppu. Aamulla kirosin kuinka tämän pitää olla juuri tänään kun otsassa möllöttää järkyttävän kokoinen tatti ja silmäpussit olivat isommat kuin koskaan. Anoppini ajoi minut sairaalaan (5min työmatka) ja siitä se sitten alkoi. Aluksi kuuntelimme esittelyn sairaalasta ja kaikesta yleisestä ja sitten saimme päivän aikataulun. Aloitimme heti ryhmätestin ja minä ja kaksi muuta vähän vanhempaa/kokeneempaa hoitajaa marssimme ison pöydän ääreen jossa kaksi osastonhoitajaa istui hymyissä suin. Ajattelin silloin ettei tämä voi niin kamalaa olla ja siinä samassa saimmekin paperin käteemme jossa oli aiheemme: cordinator eli yleensä kokenut sairaanhoitaja (joka jakaa päivän tehtävät muille ja varmistaa, että kaikki sujuu niin kuin pitää) soitti osastolle ja ilmoitti olevansa kipeä. Sinä olet nyt vastuussa ja sinulla on näin ja näin paljon henkilökuntaa aamuvuoroon. Miten toimit? Meillä oli paperilla potilasraportti eli lista potilaista ja heidän ongelmistaan. Ryhmänä meidän piti suunnitella miten jakaa tehtävät ym. 

Olin ainoa "nuori" sh meidän ryhmässä ja heti toinen näistä naisista alkoi tarinoimaan kaikkea mitä pitää tehdä kovaan ääneen. Minun ja sen toisen naisen oli vaikea keskeyttää häntä ja emme meinanneet saada suun vuoroa ollenkaan. Välillä hän kuitenkin kysyi meiltä, että olemmeko samaa mieltä ja silloin pystyimme kommentoimaan asioita ja kertomaan omat mielipiteemme. Muutaman kerran keskeytin tämän naisen ja sanoin, ettei niin voi tehdä, koska pitää ottaa muitakin asioita huomioon. Jossakin vaiheessa osastonhoitajat kysyivät: is that it? Nothing else you need to think? Ja silloin minä ja se toinen nainen pääsimme vauhtiin. Kokonaisuudessaan tämä tilanne kesti noin 30 minuuttia ja sen jälkeen palasimme isoon saliin takaisin, jossa oli kahvia ja keksejä tarjolla. Nam.

Haastattelut tapahtuivat kolmessa huoneessa ja koska meitä oli yhdeksän henkilöä hakemassa töitä, haastatteli yksi ihminen kolme hakijaa. Minulle oli annettu viimeinen aika haastatteluun, mutta ei se haitannut. Kun odottelimme haastatteluun pääsyä teimme lääkelaskut. Saimme käyttää laskina ja olin aivan ymmälläni. Ei suomessa saanut käyttää laskinta tenteissä ja yhtäkään laskua ei saanut mennä väärin. Olin aivan paniikissa kun sain paperin eteeni. Neljä sivua laskuja. Apua. Aloin lukemaan laskuja ja huomasin niiden olevan suhteellisen helppoja. Oli pillerien jakamiseen liittyviä laskuja ja tiputusnopeuksia. Ei hätää, koska mulla on vieläkin vihko lääkelaskujen tekniikoista ja kaavoista ja niitä olin kertaillut edellisenä viikonloppuna. Osasin siis kaikki tekniikat ja fiilis laskujen jälkeen oli melko hyvä. Kysyin sitten kun palautin paperin, että kuinka monta saa mennä väärin niin vastaukseksi sain lämpimän hymyn ja lempeät sanat: ei se ole niin tarkkaa. Me haluamme tietää enemmänkin millä aloilla tarvitset mahdollisesti lisää harjoitusta....
Siihen tokaisin: I think I did quite well *lempeä hymy takaisin ja pieni naurahdus*

Siinä sitten pyörittelin peukaloita, kun odottelin haastatteluun pääsyä. Hetken päästä nainen käveli luokseni ja aloitti pienimuotoisen keskustelun. Kysy myös mitkä fiilikset minulla oli tästä kaikesta. Olin odottanut jotakin paljon pahempaa ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka rento tunnelma siellä oli koko ajan. Annoin siinä samassa sitten todistukset koulusta, NMC:n laillistamistodistukset, henkkarit ja kaikki mahdolliset paperit. Samalla kysyttyyn millä osastolla haluaisin mieluiten työskennellä ja miksi. Kerroin työskenneelleni ennen kirurgisella osastolla ja pidin siitä erittäin paljon. Kerroin myös trauman kiinnostavan minua. Nainen kirjasi kaiken ylös ja kysyi vielä muutamat kysymykset ennen kuin kiitti kauniisti ja toivotti onnea haastatteluun.

Haastattelussa minua haastatteli kaksi naista (eri tyypit kuin ryhmätestissä) ja pienen esittelyn jälkeen menimme suoraan asiaan. Kysymykset oli luotu NHS:n kuuden C:n pohjalta (care, compassion, communication, commitment, competence, courage) ja minun tulikin kertoa tilanteissa joihin olen itse törmännyt työelämässä. Esimerkiksi minua pyydettiin kuvailemaan tilannetta työpaikallani, jossa minun piti käyttää rohkeutta, jotta selviän siitä tilanteesta. 
Haastattelun jälkeen minulla oli ihan ok olo koko päivästä ja innolla jäinkin odottamaan keskiviikkoa jolloin saimme tietää miten kaikki meni.

Keskiviikkona kannoin puhelinta taskussani työpaikalla, mutta silti missasin sen puhelun. Sydän pamppasi kauheeta vauhtia kun huomasin, että minulla oli vastaajassa viesti. Viestillä kerrottiin, että olen selvinnyt hyvin rekrystä ja minun tulisi ottaa yhteyttä heihin mahdollisimman pian. Koitin soittaa heti perään, mutta kukaan ei vastannut. Soitin tunnin päästä uudelleen ja jätin viestin. Torstaina he soittivat minulle uudestaan ja kertoivat, että osastonhoitaja soittaisi minulle myöhemmin ja kertoisi lisää infoa kaikesta.

Muutaman tunnin stressasin, että mitäköhän sieltä tulee kunnes puhelin soi. Osastonhoitaja soitti ja sanoi, että olet ilmeisesti menestynyt hyvin rekryssä ja nyt voisin tulla tapaaman häntä ja juttelemaan mahdollisesta työpaikasta. Kysyin miltä osastolta olen paikkaa saamassaa ja hän vastasi: spinal injuries.... Is that ok? 
Is that ok??? Yeaaaaah!!! Olin aivan innoissani.
Hän pyysi minua tulemaan osastolle perjantaina tapaamaan häntä ja keskustelemaan mahdollisesta työpaikasta.

Olin siis viime perjantaina James Cookin sairaalassa tapaamassa osastonhoitajaa ja juttelemassa tulevaisuudesta. Hän oli erittäin mieltynyt minuun ja sanoi tarjoavansa paikkaa minulle. Pieni riemun kiljahdus siinä taisi päästä kun kuulin tämän. Kysyin sitten miten asiat etenevät ja hän sanoi puhuvansa oman pomonsa kanssa ja ilmoittavan sitten minulle mitä tapahtuu. Hän soitti vielä perjantai-illalla ja pyysi minua tulemaan tällä viikolla osastolle ja sovittamaan univormuja. Menen siis huomenna sinne ja toivottavasti saisin silloin taas lisää tietoa. Irtisanoin itseni tänään nykyisestä työpaikastani, kun irtisanomisaika on 4 viikkoa. 

Jään innolla odottamaan tätä uutta työtä ja toivon kovasti ettei tämän työn aloittaminen ole yhtä hankalaa kuin edellisen. Paperisotaa odotellessa.

-Tiina

Osasto 26

Töissä on ollut kamala kiire ja asiaa ei auta yhtään se, että perehdytys on nyt ohi ja minulla on oma tiimi johdettavana. Oma tiimi tarkoittaa kolmas osaa osaston potilaista ja heidän asioiden hoitamisesta. Tiimiin kuuluu yleensä lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Lähihoitajalla ei ole juurikaan muuta tehtävää kuin, pesujen teko ja mittauksista huolehtiminen (kuten verenpaine, pulssi, saturaatiot ym.) Tämä tarkoittaa sitä, että sairaanhoitaja joutuu juoksemaan paikasta toiseen ja hoitamaan lähes kaikki asiat mitä osastolla tapahtuu.

Kaikki on niin erilaista ihanan turvalliseen Suomeen verrattuna. Suomessa istuin tietokoneen takana kirjaamassa kaikkea mitä piti muiden tietää, mutta täällä tietokoneelta näkee ainoastaan potilaiden nimet ja huoneiden numerot. Kaikki kirjaaminen tapahtuu siis paperille ja tästä se riemu vasta alkaa. En saa muiden käsialoista aina selvää enkä todellakaan ymmärrä niitä miljoonia lyhenteitä mitä he kirjauksissaan käyttävät. Tunnetusti lääkäreiden käsiala on kaikkista kamalin, hah. Yritän siis selvittää mitä potilaalle on määrätty, mutta kun en vain aina ymmärrä mitä nuo kaikki PMH:t tai NBM:t tarkoittaa. Nyt siis tiedän kummankin lyhenteen merkityksen, mutta ensimmäisellä kerralla mietin pienessä päässäni "tästä ei tule yhtään mitään!"  PMH - past medical history & NBM - nil by mouth. Ei siis kamalan haastavia, mutta kun puoli sivua on täynnä vieraita lyhenteitä, alkaa sitä vähän turhautumaan. Itseäni ärsyttää, kun joudun koko ajan kysymään muilta mitä papereissa lukee ja mikä ihme se sellainen tutkimus on. Tiedän myös etten voi oppia ellen kysy, mutta kyllä meinaa pinna palaa muutaman kerran aina päivässä tästä syystä. 

Jos kirjaaminen on kivikautista niin sitten on kyllä lääkkeetkin. Jokaisella tiimillä on oma kärry lääkkeitä. Tämä kärry raahataan jokaiseen potilashuoneeseen, kun on lääkkeiden jaon aika. Osa potilaiden käyttämistä lääkkeistä on pienessä postilaatikon näköisessä/kokoisessa boxissa potilassängyn vieressä ja osa tässä kärryssä. Lääkekortti on iso pahvinen läpyskä, joka on aina kateissa. AINA kun jaan lääkkeitä on jonkin lääkekortti häviksissä. Kiva. Potilaat saavata lääkkeensä ilmaiseksi sillä aikaa kun ovat sairaalassa hoidossa ja siksi osa lääkkeistä on heidän "postilaatikossaan" ja yleisimmän lääkkeet, kuten kipulääkkeet tai antibiootit ovat kärryssä. Tätä isoa ja raskasta kärryä raahaan siis pitkin käytäviä ja huoneita ja kiroan, kun en taaskaan saa lääkäreiden käsialasta selvää.... Taas menee hermot.

Lääkekaappeihin on vain muutamat hassut avaimet ja aina se hoitaja kenellä ne on, on myös aina häviksissä. Lääkkeisiin liittyen yksi ärsyttävä asia vielä, joka on erilainen kuin suomessa: tuplatarkastus. Kaikki iv-nesteet tai lääkkeet, huumelääkkeet tai injektiot tulee hyväksyttää toisella sairaanhoitajalla. Tämä on varsin mukavaa silloin, kun itsellä on kamala kiire ja sinun tulee allekirjoittaa muutama kohta lääkekortista varmistuksen takia, sitten pitää olla mukana kun toinen valmistaa tämän kyseisen lääkkeen (kuten injektion ym.)  ja sitten pitää vielä mennä mukaan tunnistamaan potilas rannekkeesta. Toinen hoitaja lukee tiedot rannekkeesta ja toinen tarkistaa lääkekortista, että kyseessä on oikea potilas. MULLA SIIS VAAN LOPPUU AIKA KESKEN! 

Osasto jolla olen töissä on aivan liian kiireinen tälläiseen ja hoitajia on aivan liian vähän. Toivottavasti asiat helpottuvat pian ja pääsen vielä paremmin rytmiin ja tapoihin kiinni. Tsemppiä Tiina!! 

Lopuksi vielä summa summarum: Vaikka sairaanhoito on samanlaista kaikkialla maailmassa ja tavoitteet meillä on täysin samat, tuntuu minusta välillä etten tiedä mistään mitään. Tavat ovat niin erilaisia ja sairaanhoitajan rooli on melkoisen erilainen. Suomessa sh saa tehdä itsenäisemmin ratkaisuja potilaan hoidon kannalta, mutta täällä kaikkeen tarvitaan lääkärin lupa tai määräys ja vielä toisen sh:n varmistus asioille. Hyvää tässä on tietysti se, että virheitä ei satu varmastikkaan niin paljon kuin Suomessa (tai ainakaan siinä sairaalassa missä olin ennen töissä.) virheillä tarkoitan oikeiden lääkkeiden päätymistä oikeille potilaille pääasiassa. Huonoa tässä on se, ettei henkilökuntaa ole riittävästi näihin kaikkiin tehtäviin ja varmistuksiin eikä aika riitä tehtävien suorittamiseen.

P.s. Yritä sitten löytää jotain varastosta, kun se näyttää tältä.

Muutama työpäivä vielä tällä viikolla hoidettavana ja viikonlopun olen onneksi vapaalla. Suuntaamme Leedsiin joululahjaostoksille lauantaina eli kunnon nollaus töistä luvassa :)

-Tiina

Ristiäiset UK tyyliin

Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, olimme sunnuntaina Michaelin parhaan kaverin lapsen ristiäisissä. Lapsi sai nimen Harry ja hänet kastettiin pienessä ja tunnelmallisessa kirkossa täällä Middlesbroughissa. 

Ne jotka ovat koskaan katsoneet Emmerdalea tai jotakin muuta Englantilaista saippuasarjaa, tietävät, että paikalliset viettävät paljon aikaa pubeissa. Omasta mielestäni tämä on tietyllä tavalla aivan mahtava tapa ja yksi syy miksi tykkään paikallisesta kulttuurista niin paljon.  Oli tilaisuus mikä tahansa, niin aina voidaan mennä pubiin sitä juhlistamaan tai muuten vain istuskelemaan niille kuuluisille "yksille". Ei ole olemassa tilaisuutta johon Britit eivät yhdistä juomista. Oli viikonpäivä mikä tahansa tai tilaisuus mikä tahansa. Moniko teistä pitäis oman lapsensa ristiäiset omassa paikallisessa ja jatkaisi sieltä iltaa vielä toiseen? Lasten kanssa jopa?

Juomisen yhdistäminen juhliin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi juoda hillittömiä määriä alkoholia, vaan muutama tuoppi esimerkiksi Stellaa luo jo hyvän tunnelman pöydän ääreen. Kirkossa ristiäiset alkoivat klo 13.30 ja sieltä siis juhlat siirtyivät pubiin. Oli mukava tavata ihmisiä joita en ole enenn tavannut ja nähdä muutamia tuttuja, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Nämä tutut ovat Michaelin kavereita ja heidän tyttöystäviä. Michael nautti oluesta ja itse nautin siiderin makeasta mausta näin sunnuntain kunniaksi.

Kellon lähestyessä viittä iltapäivällä päätimme siirtyä The Rudds Armsiin eli viereiseen pubiin vielä muutamille. Ristiäiset loppuivat siis noin kello viisi, mutta me emme halunneet lähteä vielä kotiin. Seurueeseemme kuului mm. Michaelin äiti ja hänen miehensä, Michaelin sisko ja hänen poikaystävä ja heidän lapsensa, muutama muu pariskunta lapsineen ja sitten vielä muutama muu pariskunta ilman lapsia. Meillä oli aivan mielettömän hauskaa vaikka alkuun kauhistelin ajatusta, että lapset ovat pubissa mukana ja näkevät kuinka vanhemmat juo, mutta hetken päästä ajatus tuntui ihan normaalilta. Lähes jokaisessa pöydässä seurueella oli lapsi mukana ja vanhemmat joivat alkoholia. Oli se sitten lasillinen viiniä tai tuopillinen olutta.

Kukaan meistä ei juonut itseään (hirveään) humalaan, vaan nautimme alkoholia sivistyneesti... kuvasta voisi kyllä päätellä jotain muuta, hah. Puollustukseksi sanon kuitenkin, että meitä oli aika monta tyhjentämässä noita laseja.

Lähdimme kotiin noin kello 22 eli nukkumaankin päästiin hyvissä ajoin. Itselläni ei siis ollut työpäivää maanantaina, mutta kaikilla muilla oli. Päivä oli mitä mahtavin ja paljon tuli taas naurettua. Toivottavasti sama meno jatkuu lauantaina kun suuntaan Michaelin siskon Fayen ja hänen äidin kanssa Yorkiin koko päiväksi viettämään Michaelin ja Fayen serkun kolmekymppisiä. Meitä on noin 30 tyttöä/naista lähdössä ja odotan lauantaita aivan into piukassa.

Olin tänään käväisemässä sairaalassa viemässä muutaman tarvittavan paperin sinne ja jos kaikki menee suunnitelmian mukaan, pitäisi töiden alkaa 2-3 viikon kuluttua. Nyt kuitenkin tohvelit jalkaan ja tietovisat pyörimään telkkarista. Työttömän elämä on joskus vain niin rankkaa ;)

Tsau
-Tiina

24H

Ensimmäiset 24 tuntia täällä Englannissa vietetty ja paljon on tänäänkin saatu jo aikaan. Saavuin siis eilen klo 17 Manchesteriin, mutta Middlesbroughiin päästiin vasta ilta kahdeksan aikoihin ruuhkan vuoksi. Eilen en tehneet mitään muuta kuin kannoin laukut sisään ja vaihdoin kuulumiset perheen kanssa. Tänään olen ollut paljon tehokkaampi ja saanut paljon aikaiseksi. Muutamassa oankissa käytiin kysymässä tilin avaamista, mutta turhaan. Täällä siis pitää todistaa henkilöllisyys esittämällä passin ja "proof of address". Tämä tarkoittaa siis sinun nimellä olevaa laskua, joka on tullut ilmoittamaasi osoitteeseen Englannissa. Ongelmana minulla on, ettei minulle ole tulossa laskua tähän osoitteeseen enkä voi siirtää mitään laskua nimiini, koska se on kuulemma vaikea juttu. Tätä tässä nyt pohditaan mitä sen kanssa tehdään, mutta aika näyttää. Yksi pankki antoi kuitenkin minulle vihreää valoa vaikken pystynytkään antamaan heille proof of addressiä. Annoin esitietoni pankissa ja täytin netissä hakemuksen ja nyt vain odotellaan vastausta. Sormet ristiin, että kaikki menee ok ja saan avattua tilin paikalliseen pankkiin.

Paikallisen numeron sain hommattua, mutta sekin täytyi laittaa Michaelin nimiin, koska en ole asunut maassa vielä kolmea kuukautta. Lasku menee siis suoraveloituksella Michaelin tililtä ja sopimuksen voi purkaa koska vain. Tarkoituksena on odottaa, että työni sairaalassa alkaa ja saan sieltä NHS-numeroni. Tällä numerolla saa paljon alennusta puhelimista ja liittymistä, kuntosaleilta, kahviloista ja ties mistä. NHS eli Nathional Health Service on valtion omistama ja verovaroilla maksetaan siellä hoidettavat toimenpiteet ja maksetaan palkat hoitajille ja lääkäreille. Englannissa terveydenhuolto on ilmaista ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: lääkärille rekisteröintiin. 

Kävin rekisteröimässä itseni tänään lääkärille ja nimen omaan Michaelin lääkärille, koska hän on paras. Michaelin sanojen mukaan siis. No kuitenkin. Täytin lapun ja annoin puhelinnumeroni ja muutaman päivän sisällä sieltä tulee soitto ja sovitaan tapaaminen sairaanhoitajan kanssa. Myös virtsanäyte tarvitsee antaa. En tiedä miksi, mutta purkki heitettiin kouraan ja annettiin kirjalliset ohjeet kuinka näyte annetaan. Kiitos niistä. Tapaamisen jälkeen voin siis varata ajan ILMAISEKSI lääkärin bastaanotolle ja hätätapauksessa hakeutia ensiapuun ja akuutissa tapauksessa, mutta ei hätätapauksessa kävellä "walk-in-doctorille". Nimi ehkä jo paljastaa mistä on kyse. Saapumisjärjestyksessä pääset tapaamaan lääkäriä, mutta tänne ei kannata siis hakeutua suuren onnettomuuden jäljiltä. 

Paikallinen puhelinnumero siis hankittu, pankkitiliä haettu, lääkärille rekisteröidytty ja NI-numberia haettu. NI-number eli National Insurance number, joka pitää olla jokaisella yli 16-vuotiaalla joka tekee töitä UK:ssa. Suomalainen ollessani joudun selvittämään miksi tätä haen ja miksi minulla ei ole vielä tätä: koska muutin vasta maahan ja olen Suomalainen. Jouduin myös selvittämään miksi muutin maahan: koska sain täältä työpaikan. Aika helppoa, mutta ollessani ulkomaalainen joudun menemään paikalliseen job centeriin vielä selvittämään asiat henkilökohtaiseksi. Puhelimessa pyydettiin taas henkkareita ja proof of addressiä tuotavaksi mukaan. Sanoin puhelimessa ettei minulla ole sitä ja hän neuvoi minua ottamaan kaiken mahdollisen mukaan, että voin todistaa kuka olen ja missä asun. Tapaaminen on kahden viikon päästä, joten toivotaan, että pankkitili olisi auki siihen mennessä. Tämä helpottaisi asiaa huomattavasti.

Paljon on saatu tänään aikaiseksi ja vielä on lisään. Allekirjoitin tänään työsopimukseni, mutta työn aloittamisesta ei ole vielä tietoa. Pitää odotella muutamaa lupa-asiaa, mutta muutaman viikon päästä pitäisi töiden alkaa. Toivottavasti siis.

Huh, olipas urakka. Nyt kello on melkein kuusi illalla ja täytyy aloittaa valmistautuminen iltaa varten. Menemme Michaelin kavereiden kanssa ulos syömään ja muutamille drinksuille. Vaatteet ovat vielä matkalaukuissa, joten täytyy aloittaa niiden purkaminen myös. Palataan asiaan siis myöhemmin :) 

-Tiina

Miehen perässä englantiin

Viikko onkin taas pyörähätnyt viimeisestä päivityksestä. En voi edes valehdella, että olisi ollut kauhea kiire, mutta rehellisesti en ole tehnyt mitään. Olin viikon verran kipeä enkä tehnyt mitään lähtöäni edistääkseni, joten enpä siis kirjoittanut mistään. Tänään on asia edennyt sen verran, että tänään lähti taas osa huonekaluista kavereille ja huomenna äiti tulee hakemaan ensimmäisen osan matkalaukuista ja tavaroista jotka laitan sinne säilöön.

En muista sanoinko jo viime postauksessa, mutta olen siis myynyt kaikki huonekaluni ja mukaan pakkaan vain vaatteet, kengät ja laukut. Kokonaiset kolme TAVARAA/ESINETTÄ otan täältä kuitenkin mukaani: 

1. Keittiössä oleva taulu (koska pidän siitä niin paljon ja ostin sen ensimmäiseltä yhteiseltä Lontoon reissultamme). 

2. Desi-mitan (koska siellä ei käytetä desejä mittoina ja osa ohjeistani on deseinä ja en aina jaksa laskea montako grammaa vaikka desi sokeria on. Ja siis tämä on myös yhteinen vitsimme, kun Michael on sanonut, että minun pitää opetella kokkaamaan ja leipomaan heidän ohjeiden ja mittojen mukaan, mutta olen vahvasti kieltäytynyt tästä.)

3. Kakku vuan (tämä myös osa vitsiä, koska vaadin aina tämän kokoista kakkuvuokaa leivoksilleni ja heillä ei sitä ole ollut, niin se on ollut selitys epäonnistuneille kakuilleni, heh heh). 

Halvat on huvit meillä näköjään, jos vitsiä noista väännetään, hah. Aika vähillä kuitenkin mennään, mutta pienellä on pärjättävä, koska tilaa on rajoitetusti ja vaatteita tarvitsen enemmän kuin tavaroitani. 

Sitten palataan taas siihen otsikkoon ja miksi kirjoitan. Kaupassa käydessäni silmiini pisti eräs lehdessä oleva otsikko. "Miehen perässä Englantiin" komeili kissan kokoisilla kirjaimilla lehden kannessa ja aloin vain nauramaan tälle ja pitihän siitä kuva napata. Siksi sinne kuitenkin muutan, niin tämä todellakin osui ja upposi. 

-Tiina

UK

On ehkä aika päivitellä taas blogia ja alkaa kirjoittamaan ahkerammin. Olen jo facebookissa kertonut, että sain Englannista töitä ja muutan sinne pian. Itseasiassa tasan kahden viikon päästä eli 9.10. Sain siis töitä North Tees & Hartlepoolin sairaalasta, mutta osastoa en vielä tiedä. Parasta tässä kaikessa on, että sain siis vakituisen työpaikan. Kuka olisi uskonut?

Rekisteröitymiseni on mennyt nyt vihdoin läpi ja jestas mikä projekti se olikaan. Tilasin paperit siis kesäkuussa ja nyt syyskuussa asiat ovat vihdoin kunnossa. Luulisi, että tuollaisella hinnalla voisi asiat hoitua vähän nopeammin, mutta ei auta valittaminen enää, eikä edes kannata kun kaikki siis kunnossa. Jes!

Hain siis töitä vaikka rekisteröityminen ei ollut vielä kunnossa, mutta haastattelussa vakuutin kaiken olevan kunnossa ja luvan tulevan pian. Kävin siis yhdessä haastattelussa vaikka sain kutsun useampaan. Samoin sain myös useita viestejä, että "ikävä kyllä valintamme ei ole osunut sinuun ja et pääse haastatteluun." No ei se mitään. Siis ekasta haastattelusta poiki jo vakituinen työpaikka. Aika mahtavaa. En tiedä vielä tarkalleen koska työni alkaa, mutta tarkoituksena on hoitaa kaiken maailman asioita kun muutan Englantiin ennen aloitusta. Minun täytyy hankkia mm. NI-number, paikallinen pankkitili, puhelinliittymä, auto ja löytää itselleni hyvä sali jossa treenata. Niin siis olen ostamassa autoa. Englannista. Maasta jossa ratti on väärällä puolella ja vilkkua käytetään, kun mennään liikenneympyrään. Tyhmät Britit! 

Paljon on asioita hoidettavana ja palaan pian taas asiaan (kuvien kanssa), mutta nyt kuppi kuumaa ja selailemaan muiden ihmisten blogeja. Ollaan kuulolla :) 

-Tiina

Rekisteröityminen Englantiin

Reilu viikko sitten sain kotiini NMC:ltä rekisteröitymiseen vaadittavat paperit ja perjantaina sain kaikki tarvittavat dokumentit kasaan ja lähetin ne Englantiin. Nyt vain odotetaan vastausta, että kaikki olisi ok ja samoin laskua. Halusinkin kirjoittaa tämän postauksen rekistyröitymisen kustannuksista ja tähän ajattelin nyt listata mitä tämä lysty maksaa.

Kaikki siis alkaa sillä, että netistä tilataan paperit rekisteröytymistä varten ja valitaan mille alalle haluaa rekisteröityä. Vaihtoehtoina ova siist kätilö ja sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan tulee valita mille spesiaalille alalle haluaa rekisteröityä ja nämä ovat: adult nurse (eli se perus johon nyt rekisteröidyin, koska en ole erikoissairaanhoitaja), mental health nurse, learning disabilities, children´s nurse tai adult nurse level 2 (eli jatkokoulutuksen käyneille). Netissä sanotaan paperien tulevan kotiin noin kolmen viikon kuluessa, muut minulle paperit tulivat noin viikossa. Tämän jälkeen alkaa tarvittavien lappujen ja todistusten tilaaminen (ellei niitä ole hakenut etukäteen) ja allekirjoitusten metsästys. Valviralta pitää tilata European certificate of current professional status (ECCPS). Oikeusrekisterikeskuksesta pitää tilata rikosrekisteriote ja englanniksi tietty. Tutkintotodistuksen englanninkielinen osa tulee kopioida maistraatissa ja passista pitää ottaa virallinen kopio maistraatissa. Hakupapereihin pitää loogisesti selvittää koska on valmistunut, työkokemus, mikä laitos on hyväksynyt rekisteröitymisesi kotimaassasi ja sitten se hauska osuus: kahden lääkärin allekirjoitus hyvästä terveydestä. Tähän ei siis vaadita terveystarkastusta vaan pelkät allekirjoitukset. Minulle allekirjoitusten saaminen oli helppoa, kun pyysin osastolta kahta lääkäriä allekirjoittamaan nämä kohdat, mutta netistä lukiessani huomasin, että monilla oli ongelmia tämän kanssa. Lapuissa on myös kohta nimeltään "Good character" ja tähänkin halutaan allekirjoitus, mutta koska suomessa Valvira ei allekirjoita mitään lappuja jotka heiltä ei tule, ei siihen voi saada virallista allekirjoitusta. Tähän kohtaan siis riittää tuo Valviralta tilaamani ECCPS-lappu.

ECCPS-todistus on voimassa vain 3kk tilaamisen jälkeen eli kaikki vaadittavat todistukset ja allekirjoitukset kannattaa olla hankittuna hyvissä ajoin. Itselläni näiden kaikkien lippujen ja lappujen tilaamiseen meni noin 1,5 viikkoa. Mikään vaikea prosessi tämä rekisteröinti ei ole, mutta ärsyttää vaan tilata kaikkia lappuja englanniksi ja maksaa niistä sitten omaisuus. Rahasta puheen ollen, niin mitä tämä sitten kaikkiaan kustantaa:

-Käsittelymaksu NMC:lle £100
-Rekisteröytymismaksu NMC:lle £100
-ECCPS-todistus Valviralta 95€
-Rikosrekisteriote (Englanniksi) 11€
-Maistraatissa kopiointi 4€ per sivu (sivuja yhteensä 12, todistus+kopiot kaikista papereista ja passista) eli yhteensä 48€
-Postikulut noin 1,80€ per lähetys (lähetyksiä 3-4)

Rekisteröitymiselle tulee hintaa siis useampi satanen.

Toivottavasti päätös tulee pian ja pääsen etsimään töitä Englannista mahdollisimman pian. Tarkoitus olisi kuitenkin lähteä vasta syksyllä, kun saan selvyyden tästä kaikesta ja asiat täällä Suomessa järjestettyä. Nyt kuitenkin jatkan töitä Tyksissä normaaliin tapaan ja katson mitä näiden kuukausien aikana tapahtuu.

-Tiina

NMC

En olekkaan kertonut vielä kaikille tämän hetkisistä suunnitelmista. Päätimme Michaelin kanssa, että rekisteröidyn sairaanhoitajaksi Englantiin ja alan etsimään sieltä töitä kun palaamme kotiin Thaimaasta (eli syyskuussa). No, viime viikolla täytin netissä lomakkeen jolla tilasin rekisteröitymispaperit kotiin ja tänään ne sitten saapuivat. NMC eli Nursing and Midwifery Council reagoi hakemukseeni todella nopeasti ja nyt on asiat saatu rullaamaan. Tänään tilasin Oikeustekisterikeskuksesta englanninkielisen rikosrekisteritodistuksen... Toivottavasti tulee puhtaat paperit ;)

Kun rikosrekisteri saapuu, käyn sitten vielä Maistraatissa ottamassa kaikista tarvittavista papereista viralliset kopiot kuten passista, todistuksesta (uudestaan, koska aikaisemmin ottamani ei kelpaa kun niissä on niitit) ja Valviran laillistamis-lappusesta. Sen jälkeen ensimmäinen vaihe pitäisi olla pulkassa ja voin postittaa paperit. Ai niin ja pitäähän minun todistaa olevni hyvä tyyppi eli "good character"-todistus. Kaikkea hölmöä ne jaksavatkin vaatia. 

Olen niin innoissani tästä kaikesta vaikka vielä mitään ei olekkaan tapahtunut, mutta jostakin pitää aina aloittaa :)

   

-Tiina

   

Askeleen lähempänä..... lähempänä mitä?

Askeleen lähempänä määränpäätä, mutta entä jos ei tiedä mikä se määränpää on? Paljastan nyt kaikille jos ette vielä tiedä, mutta tarkoitukseni olisi suunnata ulkomaille ensi talvena ja tavoitteena olisi lähteä tekemään sairaanhoitajan hommia sinne minne sitten ikinä päädynkään. Australia ja Englanti ovat ne vaihtoehdot joita olen päässäni pyöritellyt. Ehkä Australia... vai ehkä sittenkin saiteiseen Englantiin? En tiedä vielä ja tässä kevään aikana hommat pitäisi olla siinä jamassa, että tiedän mihin suuntaan ja koska. Tavoitteena olisi tosiaan päästä täälät pois marraskuun aikoihin, koska aikaisemmin en usko sen onnistuvan taloudellisista syistä. 

No kuitenkin lähdin minne tahansa niin pitää minun silti käännättää kaikki viralliset todistukset englanniksi tai kopioida ne virallisesti. Tänään soitin Valviraan ja tilasin sieltä todistuksen laillisuudestani toimia sairaanhoitajana ja he lupasivat sellaisen lähettää. Mitä tämä yksi lappu sitten maksoi? 45 euroa siitä todistuksesta, jonka juuri sain juuri Suomeksi ja maksoin siitä 40 euroa. Ryöstö!!! Vaihtoehtona olisi ollut käännättää todistus virallisella kääntäjällä, mutta se olisi maksanut vielä enemmän ja siitä olisi puuttunut Valviran leima. No ei auta jos ulkomaille haluaa niin tämä lappu minulla on oltava ja nyt se on siis tulossa. No ei se rahan meno siihen loppunut. Kävin tänään myös Maistraatissa ottamassa viralliset kopiot todistukseni englanninkielisestä osuudesta eli Diploma supplimentista. Siinä kerrottiin englanniksi millainen tutkintoni on ollut ja ennen kaikkea siinä lukee, että olen valmis sairaanhoitaja. Maistraatissa saa otettua viralliseksi todistetut kopiot tälläisista asiakirjoista ja niihin saa viralliset leimat ja vielä tarrat papereihin, että varmasti on aidot. Tämä lysti maksoi 4 euro/sivu ja kun kopioitavia sivuja oli 8kpl, osaavat kaikki varmasti laskea, että tämä maksoi yhteensä 32 euroa. Niin ja sitten kun se Valviran todistus tulee niin siitäkin täytyy käydä ottamassa virallinen kopio. 

Kalliit kopiot

Ensi viikolla vielä siis se Valvira lappu pitää kopioida ja sen jälkeen luulen lippujen ja lappujen olevan  kunnossa. Toivottavasti ainakin!