Osasto 26

Töissä on ollut kamala kiire ja asiaa ei auta yhtään se, että perehdytys on nyt ohi ja minulla on oma tiimi johdettavana. Oma tiimi tarkoittaa kolmas osaa osaston potilaista ja heidän asioiden hoitamisesta. Tiimiin kuuluu yleensä lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Lähihoitajalla ei ole juurikaan muuta tehtävää kuin, pesujen teko ja mittauksista huolehtiminen (kuten verenpaine, pulssi, saturaatiot ym.) Tämä tarkoittaa sitä, että sairaanhoitaja joutuu juoksemaan paikasta toiseen ja hoitamaan lähes kaikki asiat mitä osastolla tapahtuu.

Kaikki on niin erilaista ihanan turvalliseen Suomeen verrattuna. Suomessa istuin tietokoneen takana kirjaamassa kaikkea mitä piti muiden tietää, mutta täällä tietokoneelta näkee ainoastaan potilaiden nimet ja huoneiden numerot. Kaikki kirjaaminen tapahtuu siis paperille ja tästä se riemu vasta alkaa. En saa muiden käsialoista aina selvää enkä todellakaan ymmärrä niitä miljoonia lyhenteitä mitä he kirjauksissaan käyttävät. Tunnetusti lääkäreiden käsiala on kaikkista kamalin, hah. Yritän siis selvittää mitä potilaalle on määrätty, mutta kun en vain aina ymmärrä mitä nuo kaikki PMH:t tai NBM:t tarkoittaa. Nyt siis tiedän kummankin lyhenteen merkityksen, mutta ensimmäisellä kerralla mietin pienessä päässäni "tästä ei tule yhtään mitään!"  PMH - past medical history & NBM - nil by mouth. Ei siis kamalan haastavia, mutta kun puoli sivua on täynnä vieraita lyhenteitä, alkaa sitä vähän turhautumaan. Itseäni ärsyttää, kun joudun koko ajan kysymään muilta mitä papereissa lukee ja mikä ihme se sellainen tutkimus on. Tiedän myös etten voi oppia ellen kysy, mutta kyllä meinaa pinna palaa muutaman kerran aina päivässä tästä syystä. 

Jos kirjaaminen on kivikautista niin sitten on kyllä lääkkeetkin. Jokaisella tiimillä on oma kärry lääkkeitä. Tämä kärry raahataan jokaiseen potilashuoneeseen, kun on lääkkeiden jaon aika. Osa potilaiden käyttämistä lääkkeistä on pienessä postilaatikon näköisessä/kokoisessa boxissa potilassängyn vieressä ja osa tässä kärryssä. Lääkekortti on iso pahvinen läpyskä, joka on aina kateissa. AINA kun jaan lääkkeitä on jonkin lääkekortti häviksissä. Kiva. Potilaat saavata lääkkeensä ilmaiseksi sillä aikaa kun ovat sairaalassa hoidossa ja siksi osa lääkkeistä on heidän "postilaatikossaan" ja yleisimmän lääkkeet, kuten kipulääkkeet tai antibiootit ovat kärryssä. Tätä isoa ja raskasta kärryä raahaan siis pitkin käytäviä ja huoneita ja kiroan, kun en taaskaan saa lääkäreiden käsialasta selvää.... Taas menee hermot.

Lääkekaappeihin on vain muutamat hassut avaimet ja aina se hoitaja kenellä ne on, on myös aina häviksissä. Lääkkeisiin liittyen yksi ärsyttävä asia vielä, joka on erilainen kuin suomessa: tuplatarkastus. Kaikki iv-nesteet tai lääkkeet, huumelääkkeet tai injektiot tulee hyväksyttää toisella sairaanhoitajalla. Tämä on varsin mukavaa silloin, kun itsellä on kamala kiire ja sinun tulee allekirjoittaa muutama kohta lääkekortista varmistuksen takia, sitten pitää olla mukana kun toinen valmistaa tämän kyseisen lääkkeen (kuten injektion ym.)  ja sitten pitää vielä mennä mukaan tunnistamaan potilas rannekkeesta. Toinen hoitaja lukee tiedot rannekkeesta ja toinen tarkistaa lääkekortista, että kyseessä on oikea potilas. MULLA SIIS VAAN LOPPUU AIKA KESKEN! 

Osasto jolla olen töissä on aivan liian kiireinen tälläiseen ja hoitajia on aivan liian vähän. Toivottavasti asiat helpottuvat pian ja pääsen vielä paremmin rytmiin ja tapoihin kiinni. Tsemppiä Tiina!! 

Lopuksi vielä summa summarum: Vaikka sairaanhoito on samanlaista kaikkialla maailmassa ja tavoitteet meillä on täysin samat, tuntuu minusta välillä etten tiedä mistään mitään. Tavat ovat niin erilaisia ja sairaanhoitajan rooli on melkoisen erilainen. Suomessa sh saa tehdä itsenäisemmin ratkaisuja potilaan hoidon kannalta, mutta täällä kaikkeen tarvitaan lääkärin lupa tai määräys ja vielä toisen sh:n varmistus asioille. Hyvää tässä on tietysti se, että virheitä ei satu varmastikkaan niin paljon kuin Suomessa (tai ainakaan siinä sairaalassa missä olin ennen töissä.) virheillä tarkoitan oikeiden lääkkeiden päätymistä oikeille potilaille pääasiassa. Huonoa tässä on se, ettei henkilökuntaa ole riittävästi näihin kaikkiin tehtäviin ja varmistuksiin eikä aika riitä tehtävien suorittamiseen.

P.s. Yritä sitten löytää jotain varastosta, kun se näyttää tältä.

Muutama työpäivä vielä tällä viikolla hoidettavana ja viikonlopun olen onneksi vapaalla. Suuntaamme Leedsiin joululahjaostoksille lauantaina eli kunnon nollaus töistä luvassa :)

-Tiina

Ristiäiset UK tyyliin

Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, olimme sunnuntaina Michaelin parhaan kaverin lapsen ristiäisissä. Lapsi sai nimen Harry ja hänet kastettiin pienessä ja tunnelmallisessa kirkossa täällä Middlesbroughissa. 

Ne jotka ovat koskaan katsoneet Emmerdalea tai jotakin muuta Englantilaista saippuasarjaa, tietävät, että paikalliset viettävät paljon aikaa pubeissa. Omasta mielestäni tämä on tietyllä tavalla aivan mahtava tapa ja yksi syy miksi tykkään paikallisesta kulttuurista niin paljon.  Oli tilaisuus mikä tahansa, niin aina voidaan mennä pubiin sitä juhlistamaan tai muuten vain istuskelemaan niille kuuluisille "yksille". Ei ole olemassa tilaisuutta johon Britit eivät yhdistä juomista. Oli viikonpäivä mikä tahansa tai tilaisuus mikä tahansa. Moniko teistä pitäis oman lapsensa ristiäiset omassa paikallisessa ja jatkaisi sieltä iltaa vielä toiseen? Lasten kanssa jopa?

Juomisen yhdistäminen juhliin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi juoda hillittömiä määriä alkoholia, vaan muutama tuoppi esimerkiksi Stellaa luo jo hyvän tunnelman pöydän ääreen. Kirkossa ristiäiset alkoivat klo 13.30 ja sieltä siis juhlat siirtyivät pubiin. Oli mukava tavata ihmisiä joita en ole enenn tavannut ja nähdä muutamia tuttuja, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Nämä tutut ovat Michaelin kavereita ja heidän tyttöystäviä. Michael nautti oluesta ja itse nautin siiderin makeasta mausta näin sunnuntain kunniaksi.

Kellon lähestyessä viittä iltapäivällä päätimme siirtyä The Rudds Armsiin eli viereiseen pubiin vielä muutamille. Ristiäiset loppuivat siis noin kello viisi, mutta me emme halunneet lähteä vielä kotiin. Seurueeseemme kuului mm. Michaelin äiti ja hänen miehensä, Michaelin sisko ja hänen poikaystävä ja heidän lapsensa, muutama muu pariskunta lapsineen ja sitten vielä muutama muu pariskunta ilman lapsia. Meillä oli aivan mielettömän hauskaa vaikka alkuun kauhistelin ajatusta, että lapset ovat pubissa mukana ja näkevät kuinka vanhemmat juo, mutta hetken päästä ajatus tuntui ihan normaalilta. Lähes jokaisessa pöydässä seurueella oli lapsi mukana ja vanhemmat joivat alkoholia. Oli se sitten lasillinen viiniä tai tuopillinen olutta.

Kukaan meistä ei juonut itseään (hirveään) humalaan, vaan nautimme alkoholia sivistyneesti... kuvasta voisi kyllä päätellä jotain muuta, hah. Puollustukseksi sanon kuitenkin, että meitä oli aika monta tyhjentämässä noita laseja.

Lähdimme kotiin noin kello 22 eli nukkumaankin päästiin hyvissä ajoin. Itselläni ei siis ollut työpäivää maanantaina, mutta kaikilla muilla oli. Päivä oli mitä mahtavin ja paljon tuli taas naurettua. Toivottavasti sama meno jatkuu lauantaina kun suuntaan Michaelin siskon Fayen ja hänen äidin kanssa Yorkiin koko päiväksi viettämään Michaelin ja Fayen serkun kolmekymppisiä. Meitä on noin 30 tyttöä/naista lähdössä ja odotan lauantaita aivan into piukassa.

Olin tänään käväisemässä sairaalassa viemässä muutaman tarvittavan paperin sinne ja jos kaikki menee suunnitelmian mukaan, pitäisi töiden alkaa 2-3 viikon kuluttua. Nyt kuitenkin tohvelit jalkaan ja tietovisat pyörimään telkkarista. Työttömän elämä on joskus vain niin rankkaa ;)

Tsau
-Tiina