Halloween

Täällä Englannissa Halloween on vähän suurempi juhla kuin Suomessa. Jenkkien tasolle ei kuitenkaan päästä, mutta muutama koputus on ovelle tullut, kun lapset ovat tulleet asuissaan kerjäämään karkkia. 

Mekin innostuimme Michaelin kanssa Halloweenista ja ostin päivällä kaksi keskikokoista kurpitsaa kaiverrettavaksi. 

Tälläiset pelottavat kurpitsat saatiin aikaiseksi:

Hauskaa Halloweenia kaikille!

-Tiina

Volkswagen. Mun oma Volkswagen!

Aikaisemmin kerroinkin, että sain eilen mun auton ja tässä olisi muutama kuva siitä.

Valkoinen 3-ovinen Volkswagen Polo on nyt minun. Alumiiniset vanteet, vakionopeudensäädin, mp3 ja Ipod-liitännät löytyy ja ties mitä muuta. Suomessa ajelin vanhalla Peugeotilla (joka oli myös valkoinen ja 3-ovinen) mutta tämä on jotain niin paljon parempaa. Uusi malli, uusi auto, nolla kilometriä takana ja minä olen ensimmäinen omistaja. Olen niin huumassa.

Olimme eilen heti iltasella ajelemassa ja tänään aamulla kävimme yhdessä ajamassa työmatkani läpi. Huomenna joudun meinaan suoriutumaan tästä urakasta aivan omin avuin, kun Michael on töissä. Tänään illemmalla treenataan vielä öisää ja pakko sanoa, että aika hybin olen jo tottunut tähän toisenpuoleiseen liikenteeseen. Vaikeaksi koen liikenneympyrät ja varsinkin sellaiset joissa on monta kaistaa tai liikennevalot. 

Harjoittelu tekee mestariksi, vai miten se nyt oli? :)

-Tiina

Sneak peek

Mun elämästä tuli eilen ihan pikkasen helpompaa... MÄ SAIN MUN AUTON!! Laitan kuvia tästä ihanuudesta ihan pian ja kerron siitä lisää, mutta tässä muutama teaseri ensin ;)

-Tiina

Liikunnat viime aikoina

Ensimmäistä kertaa elämässäni innostuin juoksemisesta viime kesän puolimaratonin takia. Siskoni kanssa päätimme keväällä osallistua Paavo Nurmen puolikkaaseen ja sen jälkeen kävin enemmän tai vähemmän säännöllisesti ulkona juoksemassa. En ole koskaan ollut hyvä pitkänmatkan juoksija, joten harjoitusta tosiaan tarvittiin ja tarvitaan edelleen. Turussa asuessani kävin usein lenkillä Jokirannassa tai Jyrkkälässä. Sopivia 5-12 km lenkkejä tuli edellämainituissa maisemissa juostua, kunnes penikkatauti iski. Vasen pohkeeni oli pitkään jumissa ja se vaikutti huomattavasti juoksuuni. Kyselin asiasta muutamalta PT:ltä ja he kaikki sanoivat, että jumissa oleva pohjelihas saattaa laukaista penikkataudin ja niin siinä sitten kävi. Molempia sääriä särki aina kun otin juoksuaskelia, mutta särky katosi muutaman minuutin juoksemisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ollut hyvä asia, koska lenkin jälkeen jalkoja särki ihan mielettömästi ja pohkeet huusivat hoosiannaa. Tyhmänä jatkoin lenkkeilyä ja päätin, että kohta pidän siitä tauon.

Elokuun lopulla lähdin Michaelin kanssa kahdeksi viikoksi Thaimaahan lomalle ja mietin tämän olevan hyvä tauko juoksemisesta ja liikunnasta ylipäätänsä. Loma tuli juuri sopivaan aikaan, koska motivaatio liikunnan suhteen oli todella alhainen ja pieni irtiotto töistä oli todella tervetullut. Muutamaan viikkoon en siis harrastanut liikuntaa loman takia, mutta loman jälkeinen flunssa pitkitti tätä taukoa reilulla viikolla. Nyt oli siis kulunut kolme ja puoli viikkoa siitä kun viimeksi kävin urheilemassa. Kynnys aloittaa alusta oli korkea, mutta onneksi sisko tuli apuun. Kävimme yhdessä lenkillä ja tämän jälkeen jaksoin itsenäisesti käydä salilla taas lähes normaaliin tapaan. Huomasin olevani paljon laiskempi, mitä olin ennen ja juokseminen ulkona tökki pahasti. Juoksumatolla juokseminen ei tullut kuuloonkaan, koska se sattui taas liikaa penikoihin ja pohkeisiin. Silloin päätin, että Englannissa sitten sporttaan ihan hulluna ennen kuin työt alkaa.

Muutaman viikon olen täällä nyt ollut, mutta se hulluna sporttaaminen on kyllä vähän jäänyt. Olen liittynyt paikalliselle kuntosalille ja juoksemassa olen käynyt. Parkrunissa kävin vain sen kerran, mutta tarkoituksena olisi taas tulevana lauantaina juosta se tuskainen 5km. Olen harrastanut liikuntaa noin 5 tuntia viikossa ja tiedän sen olevan reilusti ja reilusti enemmän mitä moni muu tekee. Tällä hetkellä kuitenkin, kun päiväni vietän tekemättä mitään on ainoa ilo tuo liikunta. Ulkona kuitenkin aina sataa kaatamalla kun olisin valmis lähtemään lenkille tai sitten kuntosalilla ei mene jumppia niihin aikoihin kun haluaisin. Joo joo, salille voisin mennä, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan laitteisiin siellä... (tämä on tietysti vain tekosyy.)

Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin aamupäivästä lenkille ulos pieneen kivaan sateeseen. Juoksin aivan uuden lenkin ja mukavasti vierähti 55 minuuttia hyvän musiikin parissa. Juoksukin rullasi kohtalaisen hyvin, mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen siihen etten eksynyt. Tämän lenkin ajattelin juosta kolmesti viikossa ja siihen päälle jumpat ja kuntosali. Tällä suunnitelma mennään tämä viikko ja toivotaan, että ensi viikolla olisin jo töissä. Nyt kuitenkin liunaan pariin.

-Tiina

Vihdoinkin

Otsikko kertoo jo kaiken: VIHDOINKIN OLEN LAILLISTETTU SAIRAANHOITAJA ISO-BRITANNIASSA.  Koko prosessi alkoi kesäkuun lopulla ja nyt vihdoin odotus on päättynyt. Typerä NMC eli Nursing and Midwifery Council vihdoinkin hyväksyi kaikki lähettämäni paperit ja antoi minulle vihdoinkin tuon kauan odotetun kultaakin kalliimman PIN-koodin. Uskomatonta miten niin yksinkertainen prosessi voi muuttua niin monimutkaiseksi.

Nyt kuitenkin stressi helpottaa ja tämä tarkoittaa, että voin aloittaa työt heti kunhan käyn vielä terveystarkastuksessa ja saan puhtaat paperit sieltäkin. PIN-koodilla voit siis todistaa olevasti laillistettu sairaanhoitaja ja tämä siis tarkoittaa, että saat tehdä sairaanhoitajan töitä. Homma toimii aivan samalla tavalla Suomessa eli mistään uudesta asiasta ei ole kyse. 

Huomenna soitan työpaikalleni ja varaan ajan tuohon terveystarkastukseen, eli toivottavasti työt alkaisi mahdollisimman pian. Alkaa ärsyttämään jo tämä sohvalla makoilu ;-)

Wish me luck!

-Tiina

Ristiäiset UK tyyliin

Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, olimme sunnuntaina Michaelin parhaan kaverin lapsen ristiäisissä. Lapsi sai nimen Harry ja hänet kastettiin pienessä ja tunnelmallisessa kirkossa täällä Middlesbroughissa. 

Ne jotka ovat koskaan katsoneet Emmerdalea tai jotakin muuta Englantilaista saippuasarjaa, tietävät, että paikalliset viettävät paljon aikaa pubeissa. Omasta mielestäni tämä on tietyllä tavalla aivan mahtava tapa ja yksi syy miksi tykkään paikallisesta kulttuurista niin paljon.  Oli tilaisuus mikä tahansa, niin aina voidaan mennä pubiin sitä juhlistamaan tai muuten vain istuskelemaan niille kuuluisille "yksille". Ei ole olemassa tilaisuutta johon Britit eivät yhdistä juomista. Oli viikonpäivä mikä tahansa tai tilaisuus mikä tahansa. Moniko teistä pitäis oman lapsensa ristiäiset omassa paikallisessa ja jatkaisi sieltä iltaa vielä toiseen? Lasten kanssa jopa?

Juomisen yhdistäminen juhliin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi juoda hillittömiä määriä alkoholia, vaan muutama tuoppi esimerkiksi Stellaa luo jo hyvän tunnelman pöydän ääreen. Kirkossa ristiäiset alkoivat klo 13.30 ja sieltä siis juhlat siirtyivät pubiin. Oli mukava tavata ihmisiä joita en ole enenn tavannut ja nähdä muutamia tuttuja, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Nämä tutut ovat Michaelin kavereita ja heidän tyttöystäviä. Michael nautti oluesta ja itse nautin siiderin makeasta mausta näin sunnuntain kunniaksi.

Kellon lähestyessä viittä iltapäivällä päätimme siirtyä The Rudds Armsiin eli viereiseen pubiin vielä muutamille. Ristiäiset loppuivat siis noin kello viisi, mutta me emme halunneet lähteä vielä kotiin. Seurueeseemme kuului mm. Michaelin äiti ja hänen miehensä, Michaelin sisko ja hänen poikaystävä ja heidän lapsensa, muutama muu pariskunta lapsineen ja sitten vielä muutama muu pariskunta ilman lapsia. Meillä oli aivan mielettömän hauskaa vaikka alkuun kauhistelin ajatusta, että lapset ovat pubissa mukana ja näkevät kuinka vanhemmat juo, mutta hetken päästä ajatus tuntui ihan normaalilta. Lähes jokaisessa pöydässä seurueella oli lapsi mukana ja vanhemmat joivat alkoholia. Oli se sitten lasillinen viiniä tai tuopillinen olutta.

Kukaan meistä ei juonut itseään (hirveään) humalaan, vaan nautimme alkoholia sivistyneesti... kuvasta voisi kyllä päätellä jotain muuta, hah. Puollustukseksi sanon kuitenkin, että meitä oli aika monta tyhjentämässä noita laseja.

Lähdimme kotiin noin kello 22 eli nukkumaankin päästiin hyvissä ajoin. Itselläni ei siis ollut työpäivää maanantaina, mutta kaikilla muilla oli. Päivä oli mitä mahtavin ja paljon tuli taas naurettua. Toivottavasti sama meno jatkuu lauantaina kun suuntaan Michaelin siskon Fayen ja hänen äidin kanssa Yorkiin koko päiväksi viettämään Michaelin ja Fayen serkun kolmekymppisiä. Meitä on noin 30 tyttöä/naista lähdössä ja odotan lauantaita aivan into piukassa.

Olin tänään käväisemässä sairaalassa viemässä muutaman tarvittavan paperin sinne ja jos kaikki menee suunnitelmian mukaan, pitäisi töiden alkaa 2-3 viikon kuluttua. Nyt kuitenkin tohvelit jalkaan ja tietovisat pyörimään telkkarista. Työttömän elämä on joskus vain niin rankkaa ;)

Tsau
-Tiina

BINGO

Tai paikalliseen tapaan "house". Olin tänään anopin kanssa pelaamassa bingoa, kun emme keskineet muutakaan tekemistä. Michaelin äiti käy oman äitinsä kanssa pelaamassa useamminkin, mutta tällä kertaa minä menin ensikertalaisena mukaan. Täällä bingoa pelataan ihan tosissaan ja pelaajat ovat melkein ammattilaisia. Siltä minusta ainakin tuntui ja niinkin yksinkertainen peli, kuin Bingo tuntui erittäin haastavalta. Numeroita sateli nopeasti ja vieraalla murteella. Alkuun minulta jäi useita numeroita väliin ja minun oli siis täysin mahdotonta saada täyttä riviä kasaan, mutta muutaman pelin jälkeen pääsin kärryille kuinka tässä lajissa pärjää.

Bingosali oli valtava ja pelaajia oli ainakin muutama sata. Tämä ko iysessään kertoo kuinka suosittu peli tai harrastus on kyseessä. Osalla (lue: niillä ammattilaisilla) oli digitaaliset taulut, joilla he pelasivat ja osa käytti näitä tavallisia lappuja (niin kuin me.) Aikaisemmin mainitsinkin tuon sanan "house" ja tämä piti aina huutaa kun joka sai "bingon". Bingo kulkee siis edelleen pelin nimenä, mutta sitä ei enää huudeta. 

Pelasimme useamman tunnin, mutta kumpikaan meistä ei voittanut penniäkään tänään. Michaelin äiti voitti muutama viikko takaperin tuhat puntaa. Tällä kertaa suurimpana palkintona oli 12 000 puntaa ja voin kyllä kertoa miten paljon harmitti, kun en tätä palkintoa voittanut. Hauskaa meillä oli ja menen varmasti joku päivä uudestaan.

Nyt UK X-factor pyörimään ja huomenna menemme Michaelin parhaan ystävän lapsen ristiäisiin. Niistä lisää, kun kemuista on palauduttu. Sen verran voin paljastaa, että ristiäiset täällä ovat hyvin erilaiset, kuin Suomessa on totuttu viettämään.

Hauskaa viikonlopun jatkoa!

-Tiina

Parkrun #1

Aikaisemmin kerroinkin, että ilmoittauduin Stewart parkruniin. Viime lauantaina heräsin aikaisin, söin kevyen aamupalan ja vaihdoin yöpuvun lenkkivaatteisiin. Klo 8.40 lähdin kävelemään kohti puistoa jossa juoksu juostiin. Klo 9 starttasi juoksu ja 189 juoksijaa lähti matkaan.

Viisi kilometriä tuntui tajuttoman pitkältä ja raskaalta juosta. Tähän saattoi mös vaikuttaa huono kunto ja aikainen herätys. Reitti oli kaarteleva ja ylämäkeä oli vähän matkassa. Myös märällä nurmikolla ja mudassa käväistiin öisten sateiden jäljiltä. Kaikesta huolimatta sain kuitenkin kelvollisen ajan ja tarkoituksena olisi koittaa parantaa tätä aikaa tulevana lauantaina.

24.28 minuuttia, mutta oikeasti aika oli pilkaosen parempi, koska jouduin odottamaan ajan rekisteröintiä jonkin aikaa. Puhumme kuitenkin vain reilusta kymmenestä sekunnista, joten en kiinnitä siihen niinkään huomiota. 

Michael lupautui mukaani ensi lauantain juoksuun, mutta saa nähdä onko miehestä todella siihen ;)

P.S. Paikalliselle salille on myös jäsenyys hommattu ja jumppia on muutama jo käyty testaamassa.

-Tiina

Sunnuntai on lepoa varten

"Sunday is Gods day of rest". Tällä lauseella aloitti Michael aamun, kun krapulasta heräsi. Sen jälkeen hän ilmoitti tarvitsevansa henkilökohtaista hoitajaa täksi päiväksi ja loi minuun anovan katseen. Ilkeä ja sydämetön ihminen kun olen, nauroin vain ja ilmoitin lähteväni lenkille. Raukalle nousi melkein oksennus suuhun pelkästä ajatuksestakin, että joutuisi liikkumaan tänään. 

Nyt on lenkillä käyty ja löysin tämän sohvaperunan makoilemasta sohvalta. Nyt käy toista vähän sääliksi ja taidankin houkutella Michaelin isomalle sohvalle makoilemaan kanssani :)

                 

Michael oli eilen koko päivän poikien kanssa katsomassa laukkakisoja Yorkissa. Pojat treffasivat  aamulla jo klo 10.30 ja kotiin mies jaksoi saapua reilusti yhden jälkeen yöllä. Koko päivä juopottelua takana, joten ymmärrän hyvin miksi nyt on miehellä vähän rankkaa. Toivottavasti muiden sunnuntai menee myös leppoisissa tunnelmissa.

-Tiina

Stewart parkrun

Vielä en ole ehtinyt urheilemään täällä, mutta huomenna tähän on tulossa muutos. Ilmoittauduin Stewart parkin puistojuoksuun. 

Tapahtuma on siis ilmainen ja startti on joka lauantai klo 9 aamulla. Rekisteröitymällä juoksijaksi netissä saa itselleen tapahtumasta aina virallisen ajan juoksulleen. Matka on siis "vain" 5 kilometriä, mutta tämä sopii loistavasti aamun lenkiksi. Huomenna ajattelin ottaa pohja-ajan ja toivottavasti jossakin hamaassa tulevaisuudessa aika olisi parempi. We'll see.

Peukut pystyyn huomenna klo 11 Suomen aikaa!

-Tiina

24H

Ensimmäiset 24 tuntia täällä Englannissa vietetty ja paljon on tänäänkin saatu jo aikaan. Saavuin siis eilen klo 17 Manchesteriin, mutta Middlesbroughiin päästiin vasta ilta kahdeksan aikoihin ruuhkan vuoksi. Eilen en tehneet mitään muuta kuin kannoin laukut sisään ja vaihdoin kuulumiset perheen kanssa. Tänään olen ollut paljon tehokkaampi ja saanut paljon aikaiseksi. Muutamassa oankissa käytiin kysymässä tilin avaamista, mutta turhaan. Täällä siis pitää todistaa henkilöllisyys esittämällä passin ja "proof of address". Tämä tarkoittaa siis sinun nimellä olevaa laskua, joka on tullut ilmoittamaasi osoitteeseen Englannissa. Ongelmana minulla on, ettei minulle ole tulossa laskua tähän osoitteeseen enkä voi siirtää mitään laskua nimiini, koska se on kuulemma vaikea juttu. Tätä tässä nyt pohditaan mitä sen kanssa tehdään, mutta aika näyttää. Yksi pankki antoi kuitenkin minulle vihreää valoa vaikken pystynytkään antamaan heille proof of addressiä. Annoin esitietoni pankissa ja täytin netissä hakemuksen ja nyt vain odotellaan vastausta. Sormet ristiin, että kaikki menee ok ja saan avattua tilin paikalliseen pankkiin.

Paikallisen numeron sain hommattua, mutta sekin täytyi laittaa Michaelin nimiin, koska en ole asunut maassa vielä kolmea kuukautta. Lasku menee siis suoraveloituksella Michaelin tililtä ja sopimuksen voi purkaa koska vain. Tarkoituksena on odottaa, että työni sairaalassa alkaa ja saan sieltä NHS-numeroni. Tällä numerolla saa paljon alennusta puhelimista ja liittymistä, kuntosaleilta, kahviloista ja ties mistä. NHS eli Nathional Health Service on valtion omistama ja verovaroilla maksetaan siellä hoidettavat toimenpiteet ja maksetaan palkat hoitajille ja lääkäreille. Englannissa terveydenhuolto on ilmaista ja tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: lääkärille rekisteröintiin. 

Kävin rekisteröimässä itseni tänään lääkärille ja nimen omaan Michaelin lääkärille, koska hän on paras. Michaelin sanojen mukaan siis. No kuitenkin. Täytin lapun ja annoin puhelinnumeroni ja muutaman päivän sisällä sieltä tulee soitto ja sovitaan tapaaminen sairaanhoitajan kanssa. Myös virtsanäyte tarvitsee antaa. En tiedä miksi, mutta purkki heitettiin kouraan ja annettiin kirjalliset ohjeet kuinka näyte annetaan. Kiitos niistä. Tapaamisen jälkeen voin siis varata ajan ILMAISEKSI lääkärin bastaanotolle ja hätätapauksessa hakeutia ensiapuun ja akuutissa tapauksessa, mutta ei hätätapauksessa kävellä "walk-in-doctorille". Nimi ehkä jo paljastaa mistä on kyse. Saapumisjärjestyksessä pääset tapaamaan lääkäriä, mutta tänne ei kannata siis hakeutua suuren onnettomuuden jäljiltä. 

Paikallinen puhelinnumero siis hankittu, pankkitiliä haettu, lääkärille rekisteröidytty ja NI-numberia haettu. NI-number eli National Insurance number, joka pitää olla jokaisella yli 16-vuotiaalla joka tekee töitä UK:ssa. Suomalainen ollessani joudun selvittämään miksi tätä haen ja miksi minulla ei ole vielä tätä: koska muutin vasta maahan ja olen Suomalainen. Jouduin myös selvittämään miksi muutin maahan: koska sain täältä työpaikan. Aika helppoa, mutta ollessani ulkomaalainen joudun menemään paikalliseen job centeriin vielä selvittämään asiat henkilökohtaiseksi. Puhelimessa pyydettiin taas henkkareita ja proof of addressiä tuotavaksi mukaan. Sanoin puhelimessa ettei minulla ole sitä ja hän neuvoi minua ottamaan kaiken mahdollisen mukaan, että voin todistaa kuka olen ja missä asun. Tapaaminen on kahden viikon päästä, joten toivotaan, että pankkitili olisi auki siihen mennessä. Tämä helpottaisi asiaa huomattavasti.

Paljon on saatu tänään aikaiseksi ja vielä on lisään. Allekirjoitin tänään työsopimukseni, mutta työn aloittamisesta ei ole vielä tietoa. Pitää odotella muutamaa lupa-asiaa, mutta muutaman viikon päästä pitäisi töiden alkaa. Toivottavasti siis.

Huh, olipas urakka. Nyt kello on melkein kuusi illalla ja täytyy aloittaa valmistautuminen iltaa varten. Menemme Michaelin kavereiden kanssa ulos syömään ja muutamille drinksuille. Vaatteet ovat vielä matkalaukuissa, joten täytyy aloittaa niiden purkaminen myös. Palataan asiaan siis myöhemmin :) 

-Tiina

TJ 0

Tänään lähtee lento Helsinki-Vantaalta klo 16.05 kohti Manchesteriä. Laukut on pakattu ja sukulaiset on käyty hyvästelemässä. Tai ei tässä nyt hyvästejä heitetä, mutta sanottu heipat ainakin hetkeksi. 

Saavuin eilen äitini luo Saloon ja täältä suuntaamme yhdessä lentokentälle sitten iltapäivällä. Laukut on kaikki siirretty jo autoon ja täällä oltaan melko valmiita lähtöön. Nyt jännittää. Jännittää todella paljon.

Paavo katsoi minua aamulla niin syyllistävällä ilmeellä ja aloin sitten koiralle puhumaan ja selittämään miksi lähden. Olen varmaan vähän sekaisin. Pistän tämän sekoilun jännityksen piikkiin. Nyt kuitenkin ruokaa ja viimeiset juorut äidin kanssa :)

Päivittelen tätä taas kun pääsen perille.

-Tiina

voi voi...

Selailin tätä blogia ja vanhoja tekstejä täällä ja totesin tämän blogin oleva aivan kamala. Ulkoasu on ruma ja tekstit typeriä. Voi voi... No kirjoittelen tätä lähinnä omaksi huvikseni ja nyt kun muutto ulkomaille viimein koittaa, on tämä paras tapa jakaa kuulumisia kavereille ja läheisille. Kirjoitusvirheet siis jatkuvat, huonolaatuiset kuvat pysyvät ja mauttomat kirjoitukset jatkaa ilmestymistään ;)

Toivottavasti parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

-Tiina

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Lauantai klo 17 ja istun tietokoneen ääressä. Töissä. Minun pitäisi olla kotona pakkaamassa ja miettimässä mitä kaikkea heitän roskiin, mutta toisin kävi. Pakkaaminen oli siis illan suunnitelma, mutta työkaverin sairastuttua, jäinkin töihin tekemään pitkän päivän. Toisaalta hälytysraha ja nämä ylimääräiset tunnit tulevat vaikuttamaan palkkaani ihan mukavalla tavalla, joten kaiken kaikkiaan tämä kannattaa. Töiden jälkeen oli kuitenkin vielä tarkoitus raahata muutama huonekalu siskon luokse ja huomenna töiden jälkeen tyhjentää asunto viimeisistäkin mööpeleistä ja tavaroista. Uskomatonta miten se lähtö OIKEASTI vain lähenee.

Nyt kuitenkin takaisin töiden pariin :)

Miehen perässä englantiin

Viikko onkin taas pyörähätnyt viimeisestä päivityksestä. En voi edes valehdella, että olisi ollut kauhea kiire, mutta rehellisesti en ole tehnyt mitään. Olin viikon verran kipeä enkä tehnyt mitään lähtöäni edistääkseni, joten enpä siis kirjoittanut mistään. Tänään on asia edennyt sen verran, että tänään lähti taas osa huonekaluista kavereille ja huomenna äiti tulee hakemaan ensimmäisen osan matkalaukuista ja tavaroista jotka laitan sinne säilöön.

En muista sanoinko jo viime postauksessa, mutta olen siis myynyt kaikki huonekaluni ja mukaan pakkaan vain vaatteet, kengät ja laukut. Kokonaiset kolme TAVARAA/ESINETTÄ otan täältä kuitenkin mukaani: 

1. Keittiössä oleva taulu (koska pidän siitä niin paljon ja ostin sen ensimmäiseltä yhteiseltä Lontoon reissultamme). 

2. Desi-mitan (koska siellä ei käytetä desejä mittoina ja osa ohjeistani on deseinä ja en aina jaksa laskea montako grammaa vaikka desi sokeria on. Ja siis tämä on myös yhteinen vitsimme, kun Michael on sanonut, että minun pitää opetella kokkaamaan ja leipomaan heidän ohjeiden ja mittojen mukaan, mutta olen vahvasti kieltäytynyt tästä.)

3. Kakku vuan (tämä myös osa vitsiä, koska vaadin aina tämän kokoista kakkuvuokaa leivoksilleni ja heillä ei sitä ole ollut, niin se on ollut selitys epäonnistuneille kakuilleni, heh heh). 

Halvat on huvit meillä näköjään, jos vitsiä noista väännetään, hah. Aika vähillä kuitenkin mennään, mutta pienellä on pärjättävä, koska tilaa on rajoitetusti ja vaatteita tarvitsen enemmän kuin tavaroitani. 

Sitten palataan taas siihen otsikkoon ja miksi kirjoitan. Kaupassa käydessäni silmiini pisti eräs lehdessä oleva otsikko. "Miehen perässä Englantiin" komeili kissan kokoisilla kirjaimilla lehden kannessa ja aloin vain nauramaan tälle ja pitihän siitä kuva napata. Siksi sinne kuitenkin muutan, niin tämä todellakin osui ja upposi. 

-Tiina