FAIL

Eilinen päivä oli mitä kamalin. Reissasin koko päivän kotiin Englannista ja se itsessään teki minut surulliseksi. No kaikki alkoi kuitenkin aamulla kun kävelin ovea päin ja sain otsaani ISON PUNAISEN KUHMUN. Sitä ei saanut millään meikillä piiloon ja se sattuikin ihan kamalasti. Sitten tosiaan oli se kotiin lähdön aika. Lähdin Borosta klo 12.50 junalla kohti Manchesterin lentokenttää, sanoin hyvästit Michaelille ja istuin junaan. Laitoin takin roukkumaan ja asettauduin mukavasti penkille ja aloin etsimään iPadia kassista kunnes......


.....huomasin ettei se ole siellä. Pelästyin. Panikoin. Aloin melkeen itkemään, kunnes tajusin, että jätin sen Michaelin keittiöön. No huokaisin helpotuksesta, kun tajusin etten ole hävittänyt sitä, mutta panikoin taas, että miten saan sen takaisin. Soitin Michaelille ja totesimme etten millään ehdi saamaan sitä enää takaisin. No ratkaisuna M marssi postiin ja laittoi sen tulemaan lentorahtina Suomeen mahd nopeasti. Vakutettuna ja kirjattuna pakettina tietenkin. Toivottavasti se saapuu pian. Kolme tuntia junassa, kaksi tuntia lentokentällä, kaksi ja puolituntia lentokoneessa, puolitoistatuntia odottaessa bussia Turkuun ja kaksi ja puolituntia bussissa ilman musiikkia, leffoja tai mitään tekemistä oli ihan kamalaa. Ei mitään tekemistä. Ostin lentokentälle saapuessani muutaman lehden ja niitä selailin koneessa istuessa, mutta kyllä iPad on paljon parempi.

Tosiaan missasin 22.50 bussin lentokentältä Turkuun ja seuraava läti 00.30. Tylsistyneenä odotin bussia kotiin ja lopulta sen saavuttua huomasin, että opiskelijakorttini on hävinnyt. Jouduin siis maksamaan bussista täyden hinnan. Joo joo pääasia, että pääsin kotiin, mutta kyllä harmitti.

Pääsin kotiin lopulta 03.20 eli matkusti ENGLANNISTA SUOMEEN yli 12 tuntia. Ihan älytöntä mielestäni.

Nyt istun kuitenkin tietokoneella työstämässä opinnäytetyötäni ja odotan sitä iPadia kotiin kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti se tulee pian ja toivottavasti teidän maanantai oli parempi :)