Sh:n univormu Englannissa

Perjantaina sain vihdoinkin mun uuden työasun eli univormun. Vaaleansininen tunika ja tummansiniset housut viimeistellään mustilla kengillä. Ei ollenkaan hassumpi look :) 

-Tiina

Osasto 26

Töissä on ollut kamala kiire ja asiaa ei auta yhtään se, että perehdytys on nyt ohi ja minulla on oma tiimi johdettavana. Oma tiimi tarkoittaa kolmas osaa osaston potilaista ja heidän asioiden hoitamisesta. Tiimiin kuuluu yleensä lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Lähihoitajalla ei ole juurikaan muuta tehtävää kuin, pesujen teko ja mittauksista huolehtiminen (kuten verenpaine, pulssi, saturaatiot ym.) Tämä tarkoittaa sitä, että sairaanhoitaja joutuu juoksemaan paikasta toiseen ja hoitamaan lähes kaikki asiat mitä osastolla tapahtuu.

Kaikki on niin erilaista ihanan turvalliseen Suomeen verrattuna. Suomessa istuin tietokoneen takana kirjaamassa kaikkea mitä piti muiden tietää, mutta täällä tietokoneelta näkee ainoastaan potilaiden nimet ja huoneiden numerot. Kaikki kirjaaminen tapahtuu siis paperille ja tästä se riemu vasta alkaa. En saa muiden käsialoista aina selvää enkä todellakaan ymmärrä niitä miljoonia lyhenteitä mitä he kirjauksissaan käyttävät. Tunnetusti lääkäreiden käsiala on kaikkista kamalin, hah. Yritän siis selvittää mitä potilaalle on määrätty, mutta kun en vain aina ymmärrä mitä nuo kaikki PMH:t tai NBM:t tarkoittaa. Nyt siis tiedän kummankin lyhenteen merkityksen, mutta ensimmäisellä kerralla mietin pienessä päässäni "tästä ei tule yhtään mitään!"  PMH - past medical history & NBM - nil by mouth. Ei siis kamalan haastavia, mutta kun puoli sivua on täynnä vieraita lyhenteitä, alkaa sitä vähän turhautumaan. Itseäni ärsyttää, kun joudun koko ajan kysymään muilta mitä papereissa lukee ja mikä ihme se sellainen tutkimus on. Tiedän myös etten voi oppia ellen kysy, mutta kyllä meinaa pinna palaa muutaman kerran aina päivässä tästä syystä. 

Jos kirjaaminen on kivikautista niin sitten on kyllä lääkkeetkin. Jokaisella tiimillä on oma kärry lääkkeitä. Tämä kärry raahataan jokaiseen potilashuoneeseen, kun on lääkkeiden jaon aika. Osa potilaiden käyttämistä lääkkeistä on pienessä postilaatikon näköisessä/kokoisessa boxissa potilassängyn vieressä ja osa tässä kärryssä. Lääkekortti on iso pahvinen läpyskä, joka on aina kateissa. AINA kun jaan lääkkeitä on jonkin lääkekortti häviksissä. Kiva. Potilaat saavata lääkkeensä ilmaiseksi sillä aikaa kun ovat sairaalassa hoidossa ja siksi osa lääkkeistä on heidän "postilaatikossaan" ja yleisimmän lääkkeet, kuten kipulääkkeet tai antibiootit ovat kärryssä. Tätä isoa ja raskasta kärryä raahaan siis pitkin käytäviä ja huoneita ja kiroan, kun en taaskaan saa lääkäreiden käsialasta selvää.... Taas menee hermot.

Lääkekaappeihin on vain muutamat hassut avaimet ja aina se hoitaja kenellä ne on, on myös aina häviksissä. Lääkkeisiin liittyen yksi ärsyttävä asia vielä, joka on erilainen kuin suomessa: tuplatarkastus. Kaikki iv-nesteet tai lääkkeet, huumelääkkeet tai injektiot tulee hyväksyttää toisella sairaanhoitajalla. Tämä on varsin mukavaa silloin, kun itsellä on kamala kiire ja sinun tulee allekirjoittaa muutama kohta lääkekortista varmistuksen takia, sitten pitää olla mukana kun toinen valmistaa tämän kyseisen lääkkeen (kuten injektion ym.)  ja sitten pitää vielä mennä mukaan tunnistamaan potilas rannekkeesta. Toinen hoitaja lukee tiedot rannekkeesta ja toinen tarkistaa lääkekortista, että kyseessä on oikea potilas. MULLA SIIS VAAN LOPPUU AIKA KESKEN! 

Osasto jolla olen töissä on aivan liian kiireinen tälläiseen ja hoitajia on aivan liian vähän. Toivottavasti asiat helpottuvat pian ja pääsen vielä paremmin rytmiin ja tapoihin kiinni. Tsemppiä Tiina!! 

Lopuksi vielä summa summarum: Vaikka sairaanhoito on samanlaista kaikkialla maailmassa ja tavoitteet meillä on täysin samat, tuntuu minusta välillä etten tiedä mistään mitään. Tavat ovat niin erilaisia ja sairaanhoitajan rooli on melkoisen erilainen. Suomessa sh saa tehdä itsenäisemmin ratkaisuja potilaan hoidon kannalta, mutta täällä kaikkeen tarvitaan lääkärin lupa tai määräys ja vielä toisen sh:n varmistus asioille. Hyvää tässä on tietysti se, että virheitä ei satu varmastikkaan niin paljon kuin Suomessa (tai ainakaan siinä sairaalassa missä olin ennen töissä.) virheillä tarkoitan oikeiden lääkkeiden päätymistä oikeille potilaille pääasiassa. Huonoa tässä on se, ettei henkilökuntaa ole riittävästi näihin kaikkiin tehtäviin ja varmistuksiin eikä aika riitä tehtävien suorittamiseen.

P.s. Yritä sitten löytää jotain varastosta, kun se näyttää tältä.

Muutama työpäivä vielä tällä viikolla hoidettavana ja viikonlopun olen onneksi vapaalla. Suuntaamme Leedsiin joululahjaostoksille lauantaina eli kunnon nollaus töistä luvassa :)

-Tiina

Working

En ole ehtinyt edes blogia päivittämään, kun olen ollut niin kiireinen töiden kanssa. Aloitin työt siisn North Tees and Hartlepool nimisessä sairaalassa maanantaina. Minulle oltiin etukäteen kerrottu, että menen hengitysosastolle töihin, mutta maanantaina minulle selvisi, että menenkin gastrolle töihin. Osasto ei ole kirurginen vaan enemmänkin sisätautiosaston tyyppinen. 

North Tees oli ennen oma sairaala ja Hartlepoolissa oli oma sairaalansa. Nyt nämä kaksi ovat kuitenkin yhdistyneet ja siksi työpaikkojakin on niin runsaasti kyseisessä sairaalassa tarjolla. Meidänkin osasto pyörii tällä hetkellä vajaalla miehityksellä, eli tarvetta sairaanhoitajille todellakin on.

Osastollamme saa valita tekeekö kahdekasan tunnin mittaisia työpäiviä vai kahdentoista tunnin työpäiviä. Perehdytyksen ajan minä teen normaalia kahdeksan tunnin päivää, mutta perehdytyksen jälkeen saan valita näistä kahdesta. Kaiken ollessa täysin uutta tuntuvat työpäivät erittäin raskailta. Päivän päätteeksi olen joko mennyt suoraan nukkumaan (iltavuoron jälkeen) tai makoillut sohvalla kunnes olen mennyt nukkumaan (aamuvuoron jälkeen). Vieras kieli, vieraat ihmiset ja täysin erillainen työskentelytapa on vienyt minusta kaikki mehut tällä viikolla. Uuden työn aloittaminen on aina raskasta, mutta tämä.... Huh huh.

Olen ollut nyt töissä kolme päivää ja viikonloppuna menen taas töihin. Olen saanut henkilökunta-lätkän ja lunastanut oikeuden pysäköidä henkilökunnan parkkipaikalle. Siinä kuta kuinkin saldoni tai saavutukseni kolmen työpäivän jälkeen. Opin koko ajan lisää, mutta henkilökunnan vaje ja vieras kieli tekee tästä oppimisesta kyllä erittäin haastavaa. Fiilikset ovat kuitenkin pääsääntöisesti positiivisia ja ensi viikolla jo varmasti työskentely tuntuu jo vähän helpommalta. 

Nyt rentoutumaan ennen viikonlopun työrupeamaa :)

-Tiina

Hyviä uutisia

Juuri äsken päivitin Facebookkini ja jaoin hyvät uutiseni. Täytyyhän tämä hyvä uutinen jakaa myös täällä blogissa: ALOITAN TYÖNI MAANANTAINA! Jeeeeeeeeee.

Kävin torstaina siinä terveystarkastuksessa tai keskustelussa enemmänkin. He olivat kovin kiinnostuneita rokotuksistani ja varsinkin tuberkuloosiin liittyvistä asioista. Kerroin ettei suomessa ole enää tuberkuloosia ja sitten alkoi se ihmettely: "mitä nyt tehdään, koska minua ei ole testattu?"  Aloitan työt kuitenkin maanantaina, mutta menen myös maanantaina tb-testiin. Keskiviikkona menen sinne vielä kolmannen kerran kuulemaan tulokset. 

Olin ajelemassa kotiin sairaalasta, kun osastonhoitaja soitti minulle ja kysyi pääsenkö jo maanantaina tulemaan töihin... Ai pääsenkö? Todellakin pääsen! Olen niin helpottunut, että tämä odottelu ja kotona makoilu loppuu viimein. 

Kerron töistä heti lisää, kunhan olen aloittanut siellä ja tiedän asioista tarkemmin.

-Tiina