Wasted

Kaikki alkoi siitä kun Ceci päätti sitten eilen illalla mennä ottamaan kaksi tatuointia paikallisella tatuoijalla.

Minä kiltisti vain istuskelin ja kattelin kun tatskaa hakattiin Cecin kylkeen, mutta sitten kyllästyin ja päätin hakea kaupasta kaksi bisseä. En sen enempää kuin kaksi, mutta jotenkin homma riistäytyi käsistä. Liikkeessä oli kaikkiaan 4 ihmistä töissä, mutta vain yksi teki töitä niin muut istuivat ulkona juomassa kaljaa. Hetken päästä nämä kaljoittelevat nuoret Thaikut viittoivat minulle sisälle, että tulisin heidän kanssa ulos istumaan ja juttelemaan. Menin ulos ja siitä se alamäki sitten alkoi. Joimme pari kaljaa... joimme taas lisää kaljaa ja vieläkin lisää. Kun kalja alkoi tökkimään joimme breezereitä.

Sitten Ceci oli valmis tatskansa kanssa ja liittyi seuraan. Opetimme paikallisille miten suomessa juodaan "pohjanmaan kautta" ja mitä "kippis" tarkoittaa. Joimme, joimme ja joimme lisää. Hetken päästä olin aivan huppelissa ja kellokin oli jo aika paljon (ehkä puoli 3 yöllä). Lähdimme kävelemään heidän autolle ja se matka kesti tunnin. Matka ei ollut pitkä, mutta olimme kaikki aivan wasted (Ceci oli ainoo vähänkään selvä)  ja meitsi käveli liikenteenjakajaa päin ja sain naarmun kylkeeni, mutta ei mitään vakavaa. Lopuksi kävelimme Cecilian kanssa hotelliimme ja paikalliset jäivät minne jäivät. En juo suomessa koskaan olutta, mutta täällä se maistuu, koska bisse on eri makuista. Se ei ole niin vahvan makuista kuin suomessa. No hotellille päästyämme en muistakkaan mitään.

KIPPIS

Eilinen ilta oli kyllä niin loistava. Kaikki nuo uudet tuttavuudet olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Tarkoitushan meidän ei ollut eilen juoda tai juhlia, mutta hyvä seura ja fiilis vei mennessään.

Tänään aamulla heräsin päänsärkyyn ja heikkoon oloon ja aamupalaksi kävimme hakemassa pitsaa. Nyt olemme makoilleet darran pois rannalla ja illalla taas uuteen nousuun samojen ihmisten kanssa. Tarkoitus olis vielä lauantainakin lähteä ulos, mutta saa katsoa miten vanha jaksaa ;-)

Nyt siis vielä vähän lisää lepoa ja sitten ehostautumista illaksi, Heissan!

-Tiina