Nyt siis lisaa siita veneretkesta jonka teimme lauantaina Phi Philla. Meita oli siis reissussa kaikkiaan 21 ihmista, mutta veneilemaan lahti vain 19. Karina ei voinut osallistua, koska voi aina pahoin veneessa ja Juusolla oli kuumetta niin han jatti suosiolla retken tekematta. Me muut lahdimme kohti tuntematonta aamulla klo 10. Olimme vuokranneet kuskin ja veneen koko paivaksi ja tarkoituksena oli kiertaa saarta, nahda eri rantoja ja vierailla kuuluisimmilla laheisilla saarilla.
Aamulla keli naytti hyvin pilviselta ja se olisikin ollut hyva, koska veneessa ei koskaan huomee ajoissa koska se aurinko alkaa liikaa polttamaan. Hyvin pian noustuamme veneeseen alkoi aurinko kuitenkin paistamaan ja lampotila senkuin nousi vain. Vene jolla reissasimme oli kamanen ja puinen onneton pitkahantavene. Tanne me 19 ihmista ahtauduimme ja ajoimme laheisen saaren eteen snorklaamaan. Ihastelimme koralleja, kaloja ja kaikkia kauniita roskia joita typerat ihmiset olivat heittaneet veteen. En nyt kuollaksenikaan muista saaran nimea jossa olimme sukeltelemassa. Taalta kuitenkin jatkoimme matkaamme tanne.
Myos samalla saarella soimme lounasta ja vilvoittelimme vedessa. Kun oli aika lahtea jatkamaan matkaa, kuski ilmoitti etta vene on rikki. SO NICE! Ilmoitti vain huonolla englannilla, etta tunti menee. No lilluimme vedessa, pelasimme lenttista ja sukeltelimme saaren ymparilla kunnes olimme valmiita lahtemaan.
Kun vene oli korjattu, jatkoimme matkaa taas jonkin saaren edustalle sukeltelemaan. Itse en enaa jaksanut menna veteen, koska aurinko meni juuri pilveen ja alkoi tulla vilu. Myoskin se, etta olen snorklannut ennenkin ja paljon kauniimissa paikoissa ei tuollainen pohjan tollottely oikein innostanut enaa minua. Jain siis veneeseen muutaman muun kanssa ja hyva niin. Jakob, Tuoma ja Mikko kaikki satuttivat itsensa kun hyppasivat veteen uimaan ja sukeltelemaan. Toisella osui jalka koralleihin, toinen ehka kolhaisi paataan veneeseen ja yksi liukastui portaissa. Minun tuurillani olisin itse ollut tassa loukkaantuneiden listoilla jos olisin veteen mennyt. Kerrankin tein jotain viisasta.
Taman tylsan pysahdyksen jalkeen jatkoimme matkaamme Maya Beachille ja sinne kuuluisalle rannalla, jossa myos The Beach leffa on kuvattu. Se oli kaunis paikka ja nakemisen arvoinen. Noin minuutin ajan aurinko paistoi ja silloin ranta naytti koko kauneutensa. Tassa vaiheessa kello oli jo viisi iltapaivalla ja se vasymys alkoi todellakin painaa. Kuski kuori meille ananasta ja tarjoili sita epailyttavasta vadista. Kaikki soivat onnellisena valipalaa, mutta kova nalka jai silti piinaamaan meita. Samalla kun nautiskelimme valipalasta alkoi satamaan kaatamalla. Ihan yht' akkia taivas repesi kyyneliin ja vetta tuli kuin esterin pyllysta. Tietysti siina alkoi paleltamaan ja yritimme suojautua jo valmiiksi markiin pyyhkeisiin tai vaatteisiin. Samalla aallot yltyivat ja vene keikkui ja halkoi aaltoja miten pystyi.
Onneksi sade ei kestanyt enempaa kuin ehka 10-15 minuuttia, mutta se riitti. Olin kylmissani, nalissani ja maissa vaatteissa eika aurinkokaan paistanut. Paasimme takaisin rantaan ja aloin heti astuttuani veneesta pois voimaan pahoin. Se oli aivan uskomaton tunne. Minua oksetti, pyorrytti ja ennen kaikke ketutti kaikki. Asiaa ei yhtaan auttanut vasymys joka painoin viela jaloissa.Lahdimme kavelemaan majapaikkaamme ja heti pyyssin muovipussia itselleni, koska todellakin tuntei etta kohta tulee oksennus. Kavelimme kotiin ja aloin toivomaan, etta oksentaisin. Silloin se tosiaan tuntui silta, etta se parantaisi oloa. Mitaan ei kuitenkaan tullut ja menin suihkuun pesemaan kaiken meriveden ja rohnan pois. Olimme kotona ehka joskus kuuden tai seitseman maissa ja suihkun jalkeen sammuin suoraan sankyyn. Herasin ainoastaan kun puhelimeni soi ja menin taas vessaan toivomaan, etta oksennus tulisi. Ei taaskaan tulosta. En tieda olinko merisairas ja oliko ananas tai ruoka jota soimme jotenkin pilaantunutta. Oli mika oli, niin loppu ilta sujui visusti peiton alla.
Aamulla kuitenkin kaikki oli hyvin. Olo oli taas normaali ja syominen tuntui mita ihannimmalta. Sunnuntaina lahdimme kuitenkin jo takaisin Bangkokkiin. Soimme ensin aamupalaa ravintolassa ja sen jalkeen suoritimme muutaman pakollisen shoppailun pois alta. Itse ostin vesitiiviin kamerapussin ja pitkan topin jossa lukee: "I love Phi Phi" tama toppi on mita mahtavin rannalla vetasta uikkarien paalle.
Lauttamme lahti kohti Phukettia klo 14.30 ja reissu kesti noin 2 tuntia. Osa suomalaisista ottivat veneen takaisin Krabille ja sielta bussin BKK:hon. Me kuitenkin olimme viisaita ja lensimme Phuketista lentokoneella takaisin kotiin. Lentomme lahti klo 21 ja vaikka uhrasimme melkein koko paivan reissaamiseen, se ei tuntunut pahalta, koska emme olleet sidottuina yhteen paikkaan vaan meilla oli myos paljon vapaa-aikaa. Lentaminen kannatti monin tavoin, koska se ei ollut edes paljoa kalliimpaa ja lento kesti vain reilun tunnin. Bussilla menneet kirosivat matkansa alimpaan helvettiin, koska bussi oli 2 tuntia myohassa, ajo kesti yli 12 tuntia,he joutuivat vaihtamaan bussia kesken matkan 2 kertaa ja ilmastoinnista ei ollut tietoakaan bussissa. Melkein harmittaa muiden puolesta, koska se ei tosiaan kuullosta mukavalta, mutta aina kaikessa ei kannata saastaa.
Tallainen oli siis lauantain retkemme ja sunnuntain kotiin paluu. Pahoittelen etten voinut kirjoittaa tekstiä käyttäen ä:tä ja ö:tä, mutta kirjoitin tekstin sairaalan koneella.
-Tiina
